Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kristiina Koivunen

Kolumni

Hitaalla kassalla voisi vaihtaa myös kuulumiset

Kuva: ESS

Vanhusten ongelmat ja vanhainkotien puutteet saavat paljon huomiota varsinkin vaalien alla. Ikäihmiset kuvataan julkisuudessa usein kaltoin kohdeltuna, apua tarvitsevana ryhmänä.

En kiistä näitä ongelmia ja toivon, ettei kukaan loukkaannu, vaikka kirjoitan aiheesta nyt toisesta näkökulmasta.

Monet lukijat varmaan muistavat kaupasta, pankista tai apteekista tilanteen, jossa asiakkaiden jonotusaika pitenee senioriherran tai -rouvan kertoessa tiskillä pitkään ja perusteellisesti kuulumisiaan.

Vanhusten yksinäisyys on tietysti surullista. Kun puoliso ja ystävät ovat kuolleet ja omaiset kaukana, päivän ainoa keskusteluhetki saattaa olla ruokaostosten maksaminen.

Monet seniorikansalaiset hoitavat asioitaan aamupäivisin, jolloin liikkeissä ei ole ruuhkaa.

Minulla on ehdotus, josta on saatu hyviä kokemuksia Englannista. Siellä joihinkin supermarketeihin on perustettu pikakassojen lisäksi hitaita kassoja. Hitaus ei tarkoita pelkästään sitä, että näillä kassoilla ostoksia ei tarvitse tunkea kasseihin parissa sekunnissa.

Kaikki eläkeläiset eivät ole köyhyysrajalla sinnitteleviä penninvenyttäjiä.

Asiakas voi jäädä turisemaan kassaneidin kanssa siitä, kuinka hän valmistaa ostamistaan vihanneksista miesvainajansa lempiruokaa ja vaihtaa mielipiteitä sään yllättävistä muutoksista. Hänen takanaan ei seiso laumaa vihaisesti mulkoilevia asiakkaita, sillä kiireiset ihmiset menevät muille kassoille.

Kuka kauppias kokeilee tätä ensimmäisenä Suomessa?

Se voisi olla hyvä liikeidea.

Kaikki eläkeläiset eivät ole köyhyysrajalla sinnitteleviä penninvenyttäjiä, vaikka valtion budjettileikkauksista kertovista uutisista voi syntyä tällainen vaikutelma.

Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään kritiikistäni. Me kaikki olemme matkalla kohti vanhuutta, myös minä.

Olen saanut esimakua tulevasta heikkenevän näön muodossa. Läpäisin kyllä ajokortin uusimista varten tehdyn ikänäkötestin, mutta ilman lukulaseja kolikot ovat kovin saman näköisiä. Joskus olen kahvilassa kukkaroa kaivellessani pyydellyt anteeksi hitauttani huonoon näköön vedoten. Työntekijöiden vastaukset ovat olleet niin kohteliaita, että taidan siirtyä maksamaan aina pikkuostokset kolikoilla pankkikortin sijaan. Joskus kahvilan myyjä on jopa tarjoutunut viemään kupin pöytään puolestani.

Vaikka olen valittanut tästä asiasta, ongelma ei ole kovin suuri.

Maksaapa iäkäs asiakas hitaasti tai nopeasti, asiat ovat kuitenkin kunnossa hänen tietäessään miten kaupassa asioidaan.

Sen sijaan huolestuttavaa on, jos jonossa seisova vanhus tuijottaa kädessään olevaa seteliä ja miettii mikä se mahtaa olla. Silloin tarvitaan hoivapalveluja, ja niiden parantamisvaatimuksissa yhdyn yleiseen mielipiteeseen.

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa tutkija.

Kristiina Koivunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kristiina Koivunen

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi