Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kristiina Koivunen

Polkupyörä bussissa on itsetuntoa kohottava haaste

Kaikki tekniikka, niin meisselit kuin tietokoneet, saa oloni tuntumaan epävarmalta. Käyn rautakaupassa vain asiantuntevan miehen kanssa. Alkukesästä minun oli kuitenkin pakko opetella polkupyörän purkaminen, sillä halusin ottaa sen mukaan lomalle ruotsalaiseen pikkukaupunkiin.

Ruotsalaisissa junissa ei voi lähettää polkupyörää rahtina, niissä ei ole tilaa rahdille. Matkatavaroita saa kyllä ottaa mukaan niin paljon kuin jaksaa kantaa, joten minua neuvottiin purkamaan pyörä ja pakkaamaan se suureen laatikkoon. Bussi osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi. Bussiyhtiö lähetti sähköpostitse ohjeet pyörän pakkaamisesta: polkimet on irrotettava, kumit tyhjennettävä ja ohjaustanko käännettävä samansuuntaiseksi kuin runko niin, ettei pyörä vahingoita bussin ruumassa olevia matkatavaroita.

Matkaa edeltävät päivät olivat kiireistä kiertelyä kaupoissa. Erilaisten meisseleiden valikoimat ovat uskomattomat, pyörän jokaista ruuvia varten tarvitaan erilainen meisseli. Ohjaustankoa lukuun ottamatta tein pyörän koepurkamisen kotipihalla ja se sujui hyvin. Tekniikan kammoni lieveni hieman löytäessäni itsestäni uusia taitoja.

Oli hienoa lähteä lomalle, kun laivan maihinnousukortissa luki: "Ajoneuvo: polkupyörä". Laivan autokannella minut ohjattiin parkkeeraamaan pyöräni moottoripyörien viereen.

Polkeminen laivan ramppia pitkin satamaan neljän suuren moottoripyörän perässä on hienoin kokemukseni Tukholmaan saapumisesta. Tunsin pystyväni mihin vain.

Tukholman bussiasemalla varasin reilun tunnin aikaa polkupyörän purkamiseen, eikä siinä ollut hetkeäkään liikaa. Ohjaustanko ei kääntynyt millään. Onneksi bussiaseman huoltomies tuli auttamaan. Kokeilimme eri työkaluja, ja lopulta ohjaustangon sai oikeaan asentoon hänen yli puoli metriä pitkillä pihdeillään. Käytin rullan kotitalouskelmua pyörän pakkaamiseen ohjeiden mukaan.

Perille päästyäni sain sätkyn hakiessani pyörän bussin tavaratilasta. Sen päälle oli ladottu useita kerroksia painavia laukkuja, mutta kumma kyllä pyörä näytti kestäneen ne. Bussin kuljettaja piti tiukan puhuttelun, että en ollut suojannut kunnolla pyörän ketjuja, ne olisivat voineet naarmuttaa muiden tavaroita.

Pyörän saaminen ajokuntoon, siis muttereiden kiristäminen, edellytti käyntiä pyöräliikkeessä, mutta siitä huolimatta tunsin voitonriemua. Olin selvinnyt tekniikan haasteesta!

Nyt kuuntelen radiosta, Ylen Areenasta, Matti Rämön ohjelmia hänen pyöräretkiltään eri puolilta maailmaa - ehkä minä en lähde fillaroimaan Jäämerelle tai Intiaan, mutta elämässä on hyvä olla haaveita, joiden tavoittelu rohkaisee opettelemaan uusia asioita.

Kristiina Koivunen

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa tutkija.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kristiina Koivunen

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi