Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Kalle Veirto: Kaksi kanaa, yksi koulu ja perunavaras

En keksinyt mistä kirjoittaisin, joten tempaisin tallista pikajalan alle ja lähdin hakemaan aihetta ulkomaailmasta. Poukkoilun päämääräksi osoittautui Salinkallion koulu, kaupunkimme kaunein koulurakennus.

Arvio on annettu aurinkoisena maanantaina ja antaja on raskaasti jäävi ja ehdottoman puolueellinen.

Salinkallion koulu kuuluu menetetyn Karjalan perintöön. Se tuli Lahteen Lahdenpohjasta, majaili Lahden keskikoulu -nimellä Lyseon nurkissa, kunnes muutti omilleen ja yleni Launeen yhteislyseoksi 1958.

Se oli lähikouluni, jossa suoritin ankaria opintoja keskikoulusta ylioppilaaksi, suurimpina saavutuksinani yksi laudatur, kaksi jalkapallomitalia ja lukion kiistaton myöhästymiskuninkuus.

Muistoni ovat lämpimät ja minulla on yhä puolenkymmentä kouluaikaista ystävää. Itse koulurakennuksesta ei ole pian jäljellä kuin Kauko Räsäsen Kuparikonstruktio (kvg!).

Kaukaa Salinkallio esittäytyy soreassa syysauringossa hillittynä hengen tyyssijana. Kun pääsee lähemmäs, totuus iskee vasten kasvoja. Talo on autio kuin syrjäkylä ja odottaa vandaalien veljeskunnan haltuunottoa.

Aitafirma Vepe on kietonut koulun metallisen katiskan sisään. Yritteliäälle sielulle se on vain haaste: komea päätyikkuna on taas pujahdettu lyömään pirstaleiksi. Esteeksi eivät ole muodostuneet myöskään yhteen raudoitetut betoniporsaat.

Urheilukenttä on sentään säästynyt ja on jopa parempi kuin kuninkuuteni aikoina, siistiksi lanattu. Kaukaloa etevimmät jälkilanut ovat elävöittäneet spraymaalein tavalla, jota graffititutkija ylistäisi kaupunkikulttuuritekona.

Aloitteleva saarikoski on täydentänyt työtä tekstaamalla laitaan Hipponaksin jalanjäljissä ”PILLU”, muusta ei saa tolkkua mutta kutsuttakoon sitä hyvässä hengessä avantgardeksi.

Kunniaa tässä kai tehdään, olihan Salinkallio kerran tunnettu etevistä äidinkielenopettajistaan. Vai mitäs mietitte, ex-rehtorit Leksa, Koksi, Eki ja Ratian Kari.

En lähesty tilannetta vihan kautta käsi nyrkissä, mitäpä kurantin omaisuuden heitteillejättö rivikansalaiselle kuuluu. Ja ei kai tilanne lahtelaisten vika ole. Ei kai.

Kun epäsuoralle tulelle pitää löytää joku maali, alitajunnasta pompsahtaa esiin pääkaupunkiimme Aasinki ja konsultti-Suomi. Onhan se niin, että kierointa ohjausvaltaa kansakunnan uudistamisessa käyttävät perinteitä pahoinpitelevät taustapirut, lopparit ja toimistot, kuten johdon, viestinnän ja vaikuttamisen konsultti Miltton.

Oma suosikkisyntipukkini vallan verhon takana piileksijöistä on kökkökööri Kaksi kanaa, yksi tyhmä ja niiden lehmät. Menihän nimi oikein.

Nyt kun pakina on valmis ja siinä on totuus joka lähti lapasesta, suuntaan kaljalle ja tankojuoppoilen valottomalla pyörällä ilman kypärää pimeyden ytimissä. Lopuksi varastan porvarilta perunat ja istutan ne Radiomäelle kasvamaan kotiseuturakkautta. Isoina ne kostavat meille kaikille.

Et ehkä ymmärrä tästä mitään. Ei hätää, en minäkään ymmärrä. En ymmärrä sitäkään, kuinka suojelukohde Salinkallio hiljaa hirtetään ja miksi ja kuka siitä kantaa vastuun ja olenko itse uhri vai syyllinen.

Siinä välissä onkin se syrjästäkatsojan oma paikka.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi