Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Kun Liipola oli täynnä roistoja

Liipola on rosmojen pesä. Olin tästä varma, kun minulta varastettiin pyörä Liipolan koulun pihamaalta 1979. Pahinta oli, että se oli lainahöyhen, äitini omaisuutta.

Olin koululla potkimassa säkkejä kaverini kanssa. Molempien pyörät olivat pihalla lukossa, mutta vain äidin munamankeli kelpasi varkaalle.

Syytin kotiin tallustellessani kaikkia mäen asukkaita ja kannoin pitkään kaunaa. Kokemukset kun muuttuvat näkemyksiksi, etenkin jos ne omia kokemuksia ja huonoja.

Kinastelin kesällä sukulaistytön kanssa siitä, saako romaneille tehdä musiikkifestivaalin portilla ilman erityistä syytä turvatarkastuksen. Nostin idealle peukkua.

Hö, minkä tähden juuri heidät tulisi tarkastaa, tyttö kysyi. Hän epäili, että kyse on sumeista ennakkoluuloista. Kiistin tämän. Ennakkoluulojakin ehkä on, mutta on myös todistusvoimaltaan vahvempia vaikuttimia, omia kokemuksia.

Olin nuoruudessani viisi kertaa läsnä kahinassa, jossa uhkailtiin veitsellä. Kolmesti puukko oli romanin kourassa. Semmoinen kokemus menee ihon alle ja jää sinne kasvattamaan juuria.

Toisaalta olen päästänyt suojauksen läpi muun ohessa sivistyksen ihanteet. Niiden mukaan myös omia kokemuksia ja näkemyksiä on syytä tarkastella kriittisesti.

Yhdessä puukonheiluttelussa tilanteen laukaisi toinen romani, joka ilmestyi kulman takaa ja komensi heimoveljensä lopettamaan hölmöilyn. Tässäkin kokemus muuttuu näkemykseksi: romani voi olla hyvä tyyppi.

Siltä saralta olen tallentanut myös toisen tapauksen. Varusmiespalveluksen aikana vietin kaksi viikkoa samassa leirituvassa romanipojan kanssa, joka oli ottanut Jeesuksen sydämeensä ja suoritti aseetonta palvelusta. Hän oli kiusallisen uskonnollinen mutta muuten rehti ja mukava.

Ikävä kyllä hän joutui kärvistelemään koko ennakkoluulojen kirjon kohteena ensimmäisestä leiripäivästä viimeiseen, sai toisinaan annoksen sanallista sontaa niskaansa jo aamupalalla.

Minulla on siis kokemusta sekä romaneista että puukoista, samoin kuin siitä, että tummat kohtaavat rajuja ennakkoluuloja ja kiusaamista. Se tasapainottaa maailmankuvaa.

Vuoropuhelun lopuksi päädyimme sukulaistytön kanssa siihen, että kaikkien taskut on hyvä tarkastaa silloin, kun syynä on kaikkien turvallisuus. Väärä hienotunteisuus voi johtaa huonoihin seuraamuksiin.

Siitäkin olimme yhtä mieltä, että samankaltaiset mielen, kanssakäymisen ja kulttuurin mekanismit kuuluvat kaikkeen, mikä on inhimillistä ja yhteiskunnallista. Kokemukset muuttuvat näkemyksiksi.

Puhuimme myös maahanmuutosta. Tarjoilin tytölle ajatuksen, että muuttoa ei anneta markkinavoimien haltuun veronmaksajien kustannuksella, vaan siihen luodaan yksinkertaiset ja mieluiten ankarat pelisäännöt. Työteliäät, hyvät ihmiset otetaan tasavertaisiksi kansalaisiksi, rikolliset kääntyvät takaisin.

Näin saadaan suurelle enemmistölle hyviä kokemuksia, joista muodostuu hyväksyviä näkemyksiä.

Rohkenin väittää, että paras yhdistelmä on se, jossa kyynikot luovat järjestelmän ja humanistit hoitavat kotouttamisen. Sukulaistyttö puisteli päätään. Hän antaisi humanistien hoitaa koko homman, siitä on kuulemma hyviä kokemuksia.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat