Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Kolumni: Ultrapaikallisuus, kivaa leikkiä tulella

Kysymys jalkapallokulttuurin maailmasta: kun Inter, RoPS, KuPS ja HJK luiskahtivat jo kesällä eurocupeista laulukuoroon, tunsitko puhdasta vahingoniloa vai harmittiko?

Vielä 30 vuotta sitten minua olisi harmittanut, ovathan europelit koko Suomi-futiksen elinvoiman mittari. Nyt olen kuitenkin kääntynyt ultrapaikalliseksi. HJK ja KuPS eivät ole ”meidän” seurojamme eivätkä edusta ”meitä”, joten parempi että ne konttaavat kunnolla.

Jyrkkä nurkkakuntaisuus eli ultrapaikallisuus on eurooppalainen ilmiö. Tutustuin siihen omakohtaisesti vuosituhannen alussa sanomalehden toimittajana.

Kun lehtipaino oli remontissa, asentajat tulivat Brittein saarilta. Tapasin muutamia heistä työnantajan punttisalilla. Ruvettiin siinä sitten rautaa pilkatessa juttusille. Selvisi että miehet olivat Birminghamista.

Päässäni raksutti kulttuurikone, joka yhdisti työväenluokkaiset körmyt ja roisin puhetavan pubeissa vietettyyn laatuaikaan. Jalkapallossa heidän suosikkinsa oli pakosti Aston Villa, kaupungin maineikkain joukkue. Eikä ollut.

”What the fuck!” puuskahti paksumpi kaveri. Sitten hän ja se toinen yksissä tuumin herjasivat armotta Villaa ja sen fanien moraalia, saavutuksia ja seksuaalisuutta.

He kannattivat naapuriseura Birmingham Cityä ja olivat oikeaoppisia ultrapaikallisia.

Saman sapekkaan antagonismin aihiot ovat kasvaneet syvälle omaan mieleeni. Ilahtuneena olen seurannut, kuinka roisi lahtelainen identiteetti on kaivettu naftaliinista muun muassa Lahti-blogissa. Tykkään myös Support Your Local -paidoista. Valitettavasti teksti on globaalia vitalista, englantia.

Tai englantia ja englantia, kaikki lauseenjäsenet tuossakin ovat lainaa vaan. Local tulee latinankielisestä sanasta locus. Support on siirtynyt englantiin samasta lähteestä ranskan kautta. Your on germaanista alkuperää.

Jos lahtelaiset lainasivatkin lauseen maailman yhteiskassasta, se on kulttuurista omimista suuremmilta voimilta, ei vähemmistöltä.

Vaikka rakastan sekä vihaa että rakastamista, ymmärrän että äärimmäisessä ultrapaikallisuudessa on vaaransa. Siinä leikitään vihalla, ja vihalla leikkiminen on samaa lajia kuin kuuluisa tulella leikkiminen. Ensin siinä palaa näpit, sitten helposti koko torppa.

Asiassa on myös filosofinen ongelma: jos toivoo kaikille muille paitsi omille pahaa, toivoo kilpakumppaneiden konkursseja ja katoamista kartalta, jäljelle jää, ei voitto, vaan yksinäisyys ja tyhjyys.

Ei ole jalkapalloliigaa ilman KuPSia, RoPSia ja Klubia. Eikä jääkiekossa ansaitse Suomen mestaruutta, jos ei lyö Tapparaa, Kärppiä ja Tepsiä. Etenkään, jos ne eivät edes ole kilvoittelussa mukana.

Ultrapaikallisuus maistuu alkuvoimaiselta ja luonnolliselta, luonnollisemmalta kuin globaali syleily, etenkin nyt kun usko on mennyt ja länsimaiden jumalat ovat kuolleet. Tiede ei korvaa uskontoa, se korvaa vain edellisen paradigman virheet.

Poikani, mitään muuta aikakaudeltani ei ole perittävää kuin syvä huokaus ja ristiriidat. Lohtua tuo Friedrich Nietzsche: Taistelussa hirviöitä vastaan on varottava, ettei itse muutu hirviöksi, ja kun tuijotat rotkoon, myös rotko tuijottaa sinua.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi