Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Kolumni: Kortteliliiga - lahtelaisjätkien luovuuden ylistys

Mistä kulttuuri syntyy ja kuinka se tapahtuu? Jos lähipiirissänne on maisteri, joka haluaa väitellä yhteiskuntatieteissä, neuvokaa kääntämään katse Lahteen ja tutkimaan 50-vuotiasta Kortteliliigaa.

Siinä on aito paikallinen kulttuuri-ilmiö, omatekoinen jos mikä.

Lahtea ja lahtelaista kulttuuria on pidetty karkeana, kovanyrkkisenä ja betoniposkisena. Lahti ei ole hieno, se on matalasti koulutettu. Ja totta, kerran tämä oli työläiskaupunki, johon tultiin töihin.

Kortteliliiga syntyi vuonna 1969 kaupungissa, jossa yli 20 tuhatta teollista työpaikkaa. Kaupungissa joka kasvoi, jossa oli rockia, progea ja pitkiä tukkia ja jonka opinahjot jauhoivat peruskoulun saapuessa nuorisosta kiihtyvään tahtiin vanhempiaan koulutetumpaa. Valtuustossa oli vasemmistoenemmistö.

Historiantutkija Juhani Pihlaja arvioi silti Lahti-käsikirjassaan juhlavuonnamme 2005, ettei lahtelainen työväenkulttuuri ole järin omaleimaista ja vahvaa. Mutta kyllä Kortteliliiga todistaa toista.

Kortteliliiga ei ole puolue- eikä luokkakantainen yhteisö, ainutlaatuista paikallista ruohonjuuritason kulttuuria kyllä. Liigakentillä hiekkaa ovat pöllyttäneet niin toimitusjohtajat kuin työttömätkin, eivät välttämättä sulassa sovussa, mutta tasa-arvoisina yhteisen ikeen alla ja saman sokean seepran laputettavina.

Yhden liigan kiertopalkinnoista on lahjoittanut Jari ”Kuningas”  Litmanen, joka Litmanen 10 -kirjassaan tunnusti olevansa työväenluokkaisen kulttuurin kasvatti Lahdesta.

Tästä tohtorikoulutettava voi jatkaa.

Tapasin Kortteliliigan 50-vuotisjuhlapäivänä Kisapuiston hallin terassilla Suomen tyylikkäimmän urheilutoimittajan, Ilta-Sanomien Juha Kanervan (syntynyt Lahdessa, pelannut Korttelissa).

Juha kysyi, miten olen vaikuttanut Kortteliliigassa. Muut veivät suunvuoron ennen kuin ehdin vastata. Olisin kertonut, ettei peleistäni kannata puhua, koska niistä on kauan ja kaikilla Lahden jätkillähän joku liigapysti on.

Syvällisimmän panokseni tämän kulttuuri-ilmiön historiaan olen antanut kirjoituspöydän ääressä. Olen kirjoittanut kautta aikojen ensimmäisen kaunokirjan, jossa Kortteliliiga nostetaan kirjallisuuden kentille.

Yritin saada esikoisasemaani varmistuksen kirjastojen verkkosivuilta. Ei tärpännyt. Edes oma Lastukirjastomme ei ole kirjannut asiasanaa ”Kortteliliiga” esikoisromaanini tietoihin. Lahti mainitaan, toki, ja kumma kyllä myös Pirkanmaan puolieurooppalainen rieväkylä, Tampere. Tämä jonka teollisti skotti Finlayson ja jonka viimeisin jääkiekkomestari Tappara oli alun perin TBK.

Sen juuret ovat ruotsinkielisissä Tammerforsissa ja Svenska Samskolanissa, ylhäällä. Meidän Kortteliliigamme juuret ovat maassa ja massassa, suomalaisen Suomen jätkissä, mistä ikinä he sitten Lahteen kulkeutuivatkin.

Kortteliliiga ei nostanut päätään setien ja tätien holhouksessa, se nousi työpaikoilta, baaritiskeiltä ja harjukentiltä. Sillä ei ollut esikuvia, ei ideologiaa eikä kaikkivoipaisia johtajia. Sillä oli jätkät ja se loi nahkansa itse. Kirsikaksi kakun päälle Kortteliliigamme on jalostanut myös oman vientituotteen: matalasti koulutetun mölkyn.

Naiset? Korttelin alkuhämärissä oli vain Aatameja, ei Eevaa ensinkään.

Lue myös: Mölkyn MM-kisat pelataan Ranskassa
 
Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi