Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Kolumni: Havaijipaita kestää paremmin kuin peltikatto?

Viimeiset pari vuotta puhelin on soinut alvariinsa ja pihalla on juossut kaiken maailman Huolenkantajia rimputtamassa ovikelloa, pakinoi Kalle Veirto.

Sekaannuin kestävään kulutukseen ennen kuin käsitteestä olin edes kuullut. Vuosi taisi olla 1979. Olin tuolloin lahtelainen koululainen ja hankin suurimman osan vermeistäni kotikaupungista.

Muutamien Lahden liikkeiden taso oli vallan erinomainen kaikessa, mitä tuli nuorisomuotiin. Helsingistä ei saanut sen kummempaa. Tämä puoti sijaitsi Rauhankadun ja Kirkkokadun kulmassa. Oliko nimi St Louis vai joku muu, tätä aatokseni ei enää tavoita.

Ostin sieltä vihreäkuosisen havaijipaidan, joka 40 vuotta myöhemmin on yhä täydessä iskussa.

Viimeiset pari vuotta puhelin on soinut alvariinsa ja pihalla on juossut kaiken maailman ukkoja rimputtamassa ovikelloa. He ovat Huolenkantajia, ovat huolissaan siitä, onko talossani kaikki kunnossa.

No, eihän kaikki ole kunnossa koskaan, jos edes lopputarkastuksessa. Omakotitalomme valmistumisvuodeksi verottaja on merkinnyt 1957, mutta kyllä täällä asuttiin jo aiemmin.

Huolenkantaja 1 haluaa tietää, missä on tarkistusluukku, josta pääsee tutkimaan yläpohjan. Katto on uusittu 17 vuotta sitten eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. Huolenkantaja 2 tähystää ikkunoita kriittisesti. Onhan nuo lämpöikkunat toki viisas valinta mutta… ”Mitäs jos tarkistettaisiin ne kaikki oikein kunnolla?”

Huolenkantaja 3 tahtoo tietää, mitä viemäri on syönyt ja kaipaisiko se kenties sukkaa.

”Onko kuvattu koska?”

Kerron että vuosi sitten ja että tuomio kuului: ”Ei muuta kuin kovaa ajoa!”. Seuraavaksi Huolenkantaja 3 sanoo jotain ja minä sanon:

”Antaa laputtaa!”

Mikä tässä maailmassa on kestävää? Minulla on 40 vuotta vanha Tyynenmeren saarella valmistettu paita, jossa on alkuperäiset napit ja kuosi kuin vuosikertaviiniä.

17-vuotiaan peltikaton voisi olettaa pitävän kutinsa, kun autotallin 40 vuotta vanhempikaan ei vuoda. Lämpölasit ovat susia, jos ne lahoavat juuri teini-iän ohitettuaan.

Viemärin valurautaputkien sisäisestä maailmasta en tiedä tarkemmin, mutta jos ne ovat olleet 23 asuinvuoden aikana tukossa kolmesti, niin se lienee hyväksyttävä vastoinkäyminen. Viimeisen savotan yhteydessä putket kuvattiin kertomallani lopputuloksella.

Ongelman aiheutti kaivon kouruun ajautunut betonin palanen, joka taisi irrota, kun korjasin kantta.

Muutokset maailmassa sen kun kiihtyvät. Yksi syy on sähköisen viestinnän teholuvun moninkertaistuminen. Ja kuten tiedämme, tieto lisää tuskaa.

Lisää tieto toki myös tietoa. Sen siivilöimiseen tarvitaan lisää tietoa ja oivallisia tulkinta-avaimia, kuten Karl Marxin tuotanto ja pyhä kirjani Tuntematon. Myös arkista suhteellisuudentajua on hyvä omata eikä huumorikaan ole pahitteeksi.

Se ei kuitenkaan muutu, että pysyvää on vain muutos. Antiikin Herakleitos pani tämän merkille 2 500 vuotta sitten. Hän sanoi: samaan virtaan emme astu kahta kertaa.

Omalta osaltani tuohon kuuluu lisäys: …mutta samassa havaijipaidassa kyllä.

Vielä Huolenkantaja kolmoseen takaisin. Hän nostatti huoltani sanomalla, että putket pitäisi kuvata joka vuosi. Hö, yhtä älytön ajatus kuin se, että hammaslääkärin tulisi tarkastaa ehjät legot kerran kuussa.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi