Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Ontologinen ongelma vei Nobel-ukon seuraan

Sillanpää, Waltarin Mika ja minä, ja kunnia on minun puolellani, kuten kulunut mutta tässä erityisen sattuva sanonta kuuluu. Kyse on tuoreesta Parhaat urheilujutut -kirjasta, kustantaja Urheilumuseo, toimittanut Lasse Erola.

Kun Erola otti yhteyttä ja kysyi artikkelia kirjaan, sormi meni suuhun. Minkäs erityisen hyvän lehtijutun nyt olinkaan kirjoittanut.

Kävin vähänlännän leikearkistoni läpi ja päätin polttaa sen saman tien. Aika oli hinkannut jutuista juonet, tylsyttänyt terän, upottanut uutisen ja sumentanut näkökulmat.

Sitten tulivat aiheet. Hyvään juttuun tarvitaan hyvä aihe, iso: Paavo Nurmi, Matti Nykänen, kestävyysurheilumme surkea tila, Lahden MM-hiihdot (kirjassa Jari Tervo), olympiakulta.

Eloisimmat omat raapaisuni olivat ääripaikallisia ja koskivat FC Lahden kannattajia, Kortteliliigaa ja nimihirviötä TWD-Länken. Hädässä muistin, että jouduinhan kerran käymään oikein ulkomailla.

  Vuosi oli 2002, meneillään olivat Salt Lake Cityn talviolympialaiset. Tehtäväni oli arvon kollegojeni tapaan asetella kotitoimituksessa Amerikoista tulevat jutut lehteen. Se oli tylsänpöllö työ, jota inhosin takalistosta sydänjuuriin.

Päivänä eräänä ESS:n silloinen päätoimittaja Heikki Hakala tuli kertomaan, että nyt me lähdetään Liverpooliin. Ei kai me nyt lähdetä, kun on nämä isommatkin kisat, vastasin. Nyt! kuului käsky.

Niin soitin matkatoimistoon ja pyysin järjestämään lennot ja hotellit. Seuraavaksi soitin Liverpoolissa vaihtopenkkiä kuluttavan Jari Litmasen luottomiehelle Harri Kampmanille ja pyysin ilmoittamaan, että Veirto tulee, anna haastattelu.

Jariin itseensä minulla ei ollut suoraa yhteyskanavaa. Liverpool FC:lle lähetin kankealla englannilla nöyrän pyynnön päästä Anfield Roadin toimittaja-aitioon, ensin Mestareiden liigan keskiviikkoisessa Galatasaray-kamppailussa, sitten lauantain Everton-kahinassa.

Sain vihreää valoa ensimmäiseen vaihtoehtoon, jälkimmäiseen jouduin jonotuslistalle.

Näistä lähtökohdista syntyi juttu Laiminlyöty Litmanen, jolla edustan kotikaupunkini skribenttejä satavuotiaan Suomen urheiluaiheisten valiojuttujen kavalkadissa. Pitihän Lahdesta pätkä saada, urheilukaupungista.

Juttua en rupea purkamaan sen enempää, kaivakaa kirja jos kiinnostaa. Sen sanon, että juonen ytimessä on maakuntatoimittajan hilpeä ontologinen ongelma.

Kirja kokonaisuudessaan todistaa sen, että äidinkielemme mahtivoimat olivat ennen käytössä koko asteikollaan. Nyt tuotetaan neutraalitekstiä EU-asiallisella sinttisuomella, korkean moraalin ja arvojen elähdyttäminä. Tavalla josta liian usein joutuu toteamaan, että hyvä juttu varmaan mutta enpä tuota jaksanut lukea loppuun.

Kaikkinensa matkani Liverpoolin oli ihana. Vietin viisi päivää saarivaltakunnassa, kävin paitsi Anfield Roadilla myös suosikkijoukkueeni Manchester Unitedin pesässä Old Traffordilla, jota en koskaan uskonut näkeväni.

Satoi, kadulla tapeltiin. Vaimo oli mukana omaan laskuunsa ja matkan aikana kuulin kotimaasta uutisen, että esikoisromaanini on tullut painosta. Ja nyt, 17 vuotta myöhemmin pääsin vielä Nobel-Eemelin kanssa samaan kokoelmaan. Lämmitti.

Kun ensi syksynä astun kantapaikkani Hiidenkiven ovesta sisään, pyöräytän katseeni ympäri salin ja kysyn kuuluvalla äänellä omistaja Jykeltä:

”Mahtaako paikalla olla muita Sillanpää-luokan urheilukirjoittajia?”

Siihen kun lisätään Huovinen, Haanpää ja Häyrisen Leena, niin avot, kademieltä nostattava kattaus on koossa.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi