Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Kolumni: Ylös hautausmaalle, alas Paskurinojaan

Nyt se löydetty ja katsastettu. Kirjoitin huhtikuussa, kuinka kävimme puolisoni kanssa pyhiinvaellusmatkalla Lahden Vanhalla hautausmaalla. Tarkoituksenamme oli löytää ja kukittaa kirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmen hauta.

Kannustimet olivat: 1) ulkoilu, 2) uteliaisuus, 3) ammattitoveruus ja 4) että siitä saa pakinan. Riittävän syviä syitä kaikki.

Kun juttu julkaistiin, sain puolenkymmentä yhteydenottoa ystävällisiltä ihmisiltä. Kiitos vaan Onerva, Tuija K, Tellervo ja muut. Haudalle minut opasti taiteilija Tiina Salmi.

Niin ainakin esitin.

Hautapaikan etsintä siirtyi kerran pari muiden kiireiden tähden. Sitten tuli se päivä, kun polkaisin keskustaan asioille. Koska toinen asia oli kello yksi ja toinen kello kolme, väliin jäi tunti luppoaikaa.

Otin munamankelin alle ja pakenin ylös harjuille. Pian olin Vanhan hautuumaan portilla ja astuin sisään. Jokainen vinkkari oli antanut jonkun johtolangan, joita laiskasti seurasin ilman suoranaista maalintekotarkoitusta. Eikä maalia myöskään syntynyt.

Sitten huomasin seurakuntien puutarhurit. Toinen keskeytti puuhansa ja johdatti minut Tytin ja Pojun, Suosalmen ja Jorma Kardénin haudalle. Se sijaitsi viiden metrin päässä äidin puolen isovanhempieni leposijasta.

Mutta kun kivessä luki suurimmalla että Sundelin! Maanrajaan asti katseeni ei edellisellä yrityksellä laskeutunut. Viikkoa myöhemmin vierailin sovitusti haudalla Salmen Tiinan johdatuksella, mukana myös vaimoni ja Markku Koski.

Ei siinä mitään sen syvällisempiä tullut enää esiin kuin, että siinä Kerttu-Kaarina nyt sitten lepää. Tytin ja Pojun (lukee kivessä) muistoa kunnioittaa toiveikas Raamatun jae 1. Kor. 1: 18.

Tämä on ollut vilkas hautausmaakesä. Olen käynyt isäni haudalla, jossa ylösnousemusta odottaa myös Liisa-äitini tuhkauurna. Sisarusteni kanssa teimme toivioretken Mäntsälään isän vanhempien (s. 1882 ja -84) ja jouluaattona 1909 maailmaan tulleen ja täällä vain hetken viivähtäneen Josefina-siskon leposijalle.

Olen käynyt siellä viimeksi 1975 isän äidin hautajaisissa. Nyt meidät vei paikalle se, että olemme tovin maksaneet haudanhoidosta Mäntsälään. Pitihän se omin silmin todistaa, mihin ne sataset uppoavat.

Luin Hesarista, kuinka Malmin seurakunta on palkannut kirjailijapappi Kai Sadinmaan kesäiseksi sielunpaimeneksi hautausmaalle. Erinomainen idea, jonka soisin jalkautuvan myös Lahteen.

Hautausmaat, auttaminen ja perusseremoniat ovat se osa seurakuntien työstä, jonka vuoksi maksan jäsenyydestäni. Toivoisin myös, että ”kansankirkko” siunaisi homoliitot ja arvostan sitä avarakatseisuutta, jota sen parhaat voimat ovat osoittaneet mm. pakolaisia kohtaan.

Samalla antaisin naispappeutta vastaan pullikoivien ja homoja karsastavien jäärien jatkaa töissään. Ilman valtaa. Johtavan lampaan, arkkipiispan viran muuttaisin tulosvastuulliseksi: jos maksava väki jatkaa pakoaan, niin alennus hautausmaapapiksi että heilahtaa. Heitä kaivataan.

Jos joskus kuolen, tuhkani voisi sirotella Etelä-Lahden valtavirtaan Paskuriin. Se jos mikä on aito lahtelainen asia ja tekee kunniaa myös minulle.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi