Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Missä populisti, tässä äänestäjä

Olen koulutettu (lasketaanko HuK?), keskiluokkainen ja jokseenkin keskituloinen. Tällä kokoonpanolla kuulun vaalikarjan AAA-luokkaan, ja aina olen äänestänyt, meni syteen tai saveen. Aion myös äänestää kevään europarlamenttivaaleissa.

Jotain uutta kuitenkin kaivataan. Tämä: aion luopua vastuullisuudesta ja antaa ääneni niin törkeälle ”populistille”/”nationalistille” kuin listoilta vaan löytyy. Se on viestini Euroopalle.

EU on järkevä juttu, EU on ok. Suomi on hyötynyt jäsenyydestä, uskon niin. Talous, talous ja talous. Juu, juu ja juu. Yhteistyö, juu, etenkin KANSAINvälinen yhteistyö. Kilpailun esteitä pois, saastuttajat, rahanpesijät ja verojen välttelijät kiinni ja kuriin. Kannatan.

Mutta liittovaltiokehityksen kohdalla peukku kääntyy alas. Yhteisen armeijan asiassa se on jo siellä. Minun tyttäriäni ja poikiani, ette saatanan tunarit lähetä puolustamaan Välimeren rauhaa!

Jyrkkä ei myös Ranskan Macronin ehdotuksille euromaiden yhteisestä budjetista, samoin ”eurooppalaiselle virastolle demokratian suojelemiseksi”.

Suhtautumiseni yhteiseen Eurooppaan on ilmeisesti taantumuksellinen. Olen myös ”nationalisti”, koska haluan kansallisvaltioiden säilyttävän kohtuullisen riippumattomuuden ja itsemääräämisoikeuden. Eli vapauden.

EU-asioissa mottonani toimii ote kirjailija Juhani Peltosen novellista: ”Elämä on täynnä irrallisia yksityiskohtia, joita unet, tuska ja kaipuu mielivaltaisesti liittävät toisiinsa. Mutta en kaipaakaan järkeä, vaan vaadin tunnetta ja mielikuvitusta tähän kaaokseen.”

Mitä tulee nationalismiin, olen sitä suhteessa suomen kieleen ja itsenäisen kansakunnan nousuun kurjuudesta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Loistava tarina, joka ei olisi toteutunut ilman omaa kansallisvaltiota.

Kallistun nationalistien puolelle myös nationalisti/urbanisti -jaottelussa. Havaitsin tämän, kun luin Hesarin vieraskynästä (Sami Moisio 27.4) jaon vaikutuksesta eduskuntavaalien tulokseen.

Nationalisti haluaa, että myös hänen kotiseutuunsa kiinnitetään huomiota, eikä Suomea rakenneta vain suurten kaupunkien ykkösketjun varaan.

Lahti on toki suurehko suomalainen kaupunki, kuten myös Tampere ja Helsinki, joissa olen majaa pitänyt. Olen viihtynyt kaikissa kolmessa verrattain hyvin, etenkin Lahdessa.

Muistojen ihanainen Lahti (yksi niistä) oli se 60–70 -lukujen taitteen kaupunki, jossa maaseutu alkoi heti radan eteläpuolelta ja Launeenkadun varrella seisoi heinäseipäitä.

Kuten huomaamme, en pysty perustelemaan järkevästi yhteiskunnallista näkemystäni ja kannattamiani asioita, joten antaudun tunteiden ja mielikuvituksen vietäväksi.

Se on luultavasti samaa juurta kuin niillä briteillä, jotka antoivat tukensa brexitille 2016. He eivät valinneet järkeä, vaan tunteen siitä että heidän itsemääräämisoikeutensa ja riippumattomuutensa ovat uhattuina.

Puolustuksekseni sanottakoon, että eduskuntavaaleissa tein järkivalinnan edistyksellisten hyväksi. Mutta kiva että vaaleja riittää: kun ei löydy yhtä hyvää linjaa, kannatan vuoron perään vähän kaikkia. Eliitti, rankaisetko?

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi