Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Pitäisikö ukolta ottaa auton avain pois?

En pysty toimimaan ammatissani ilman helkkarinmoista hiilijalanjälkeä, en ainakaan keikkailemaan. Kevätkauden vierailukohteet ovat Porvoo, Sysmä, Lammi, Valkeakoski, Pälkäne, Rauma ja Toholampi.

Toukokuussa lähden vielä Kuusamoon. Se on reissuista ainoa, jonka teen julkisilla liikennevälineillä. Kaikkiin muihin kulkee kirjasivistys raskaan kaasujalan siivittämänä.

Totta kai Lammille olisi päässyt myös bussilla, Porvoo oli mahdollisuuksien rajoissa, samoin Sysmä. Etenkin jos aikataulut olisi laadittu niin päin, että aloitushetki olisi asetettu kohdilleen otollisimpien yhteyksien mukaan. Käytännössä koulujen aikataulut kuitenkin määräävät kirjailijavieraan aikataulun.

Kun tilaisuus Lammilla alkoi kello 11, lähtö kotoa matkakeskukseen olisi tapahtunut ennen kello 7:ää ja perillä olisi ollut edessä kolme tuntia H-hetken odottelua. Kaiken mennessä nappiin linjuri olisi lähtenyt takaisin kello 12.20 ja kotona olisin ollut puoli kahdelta.

Mutta jos se yhteys ehtisi karata, paluu kotilieden lämpöön tapahtuisi vasta viiden jälkeen. Ei, ei onnistu. Ja Lammi nyt sentään on lähellä Lahtea, ei paha rasti lainkaan.

Jos lapsenkasvoinen ilmastoaktivisti Greta Thunberg ja hänen härmäläiset taistelutoverinsa saisivat vihiä työmatkojeni fossiilisesta tuhovoimasta, he pöllisivät minulta auton avaimen ja puhkoisivat renkaat.

Lammi on pikkuruinen 80 kilometrin synti. Toholammin keikastani tulee 800 kilometrin kiertue, eikä riitäkään, kun ohjelmaan kuuluu kierros kunnan kouluilla. Ne eivät sijaitse kivenheiton etäisyydellä toisistaan kuten Lahden yhteiskoulu ja lyseo.

Julkisilla liikennevälineillä Lahdesta pääsee Toholammille maanantaiaamuksi 16 tunnissa. Paikan päällä työntäisi taivaalle pakokaasua joka tapauksessa jonkun auto, sen joka kyyditsee vierasta opinahjosta toiseen.

Koen pitkät matkat puuduttavina ja tuskallisina, enkä tykkää työskennellä busseissa ja junissa. Sen mitä kirjoitan, kirjoitan kotona työpöydän ääressä.

Ilman omaa autoa joutuisin luopumaan suurimmasta osasta vierailuja. Mitä maailma ja suomalainen koululainen siinä menettäisivät, sitä en osaa arvioida.

Sen tiedän, että itse menettäisin kohtalaisen viipaleen toimeentulostani. Menettäisin myös opettavaisia kokemuksia Toholammin tapaisista paikkakunnista ja pohjoisesta osasta isänmaatamme. Se osa miellyttää minua usein enemmän kuin kaikki etelän vetelät yhteensä.

Hätä ei ole tämän näköinen, aika hoitaa jalanjälkeni kuntoon. Aion lopettaa keikkailun ja siirtyä teiltä pois hyvissä ajoin ennen kuin polttomoottorit kielletään. Sähköautoa en osta: hyvä on liian kallis minulle ja 80 prosentille muista kansalaisista.

Viimeisen kirjailijavierailun teen yleissuunnitelmani mukaan loppuvuodesta 2022. Jos se on Helsingissä, menen junalla. Jos Karstulassa, kuljen omalla autolla.

Mikäli aktivistit haluavat jouduttaa poistumistani kiertoradalta hyvää tarkoittavalla terroriteolla, kerron saman tien ettei pieni kiusa riitä: minulta löytyy sekä vara-avain että toiset renkaat.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi