Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Jukossa runkattiin reilusti eläimen alapuolella

Viikko sitten todistin kaikkien aikojen tuotteliainta runkkausesitystä Mastokaupungissa. Mitään kuohuttavaa siinä ei ollut, kyse oli sivujuonteesta Teatteri Vanhan Jukon Seksimusikaalissa. Seksiä näytelmän pariskunta ei harjoittanut, mutta ”spermaa” (serpentiiniä) isäntä ampui kolmesti ravitsevan aamusmoothien ydinvoimaksi.

Esitys oli kaikkinensa hilpeä, laulut oikein kivoja. Syvälle seksin saloihin ja nuorenparin paineisiin ei päästy, mutta se ei kai ollut tarkoituskaan. Puolitoista tuntia meni muovijakkaralla kahdella kellon vilkaisulla.

Kauas on tultu siitä, kun onanointi oli syntiä ja mädätti selkärangan. Nyt media kannustaa runkkaamiseen ja viesti on se, että itsetyydytys sopii kaikkialle: yksinäisiin iltoihin, aamuun, arkeen, töihin, harrastuksiin sekä osaksi avioliittoa.

Käsitöiden sukupuolisiveellisistä rajoituksista ei juuri puhuta, mutta kyllä kai niitä yhä on. Runkkaaminen kuuluu yksityisyyteen, eikä sitä harrasteta julkisessa tilassa tuntemattomien läsnä ollessa. Se sopii ehkä eduskuntaan, mutta ei eduskunnan täysistuntoon.

Ei ole pelkoa (eikä toivoa), että Lahden toria elävöitettäisiin lähitulevaisuudessa itsetyydytyksen kesä-SM-kilpailuilla.

Jukon kantaesityksessä oltiin ajan hermolla. Väestöliiton Osmo Kontulan mukaan itsetyydytys on lisääntynyt sukupolvesta toiseen. Sekä miehet että naiset runkkaavat aiempaa useammin, myös parisuhteessa elävät.

Samaan aikaan kun itsetyydytys valtaa alaa, syntyvyys on roimasti laskusuunnassa. Liittyvätkö asiat toisiinsa? Liittyvät, mutta eivät muodosta kausaalista suhdetta: runkkaaminen ei ole suoraan pois lapsenteosta.

Molemmat ilmiöt kuuluvat kiireisten kaupunkilaisten nautinnonhaluiseen elämäntapaan ja vapaamielisiin ihanteisiin. Vaatisi aukeaman selittää, kuinka asiat menevät ja mikä vaikuttaa mihin ja miksi.

Teemu Keskisarjan mainiossa Aleksis Kivi -kirjassa Saapasnahka-torni sivutaan muutamalla sanalla 1800-luvun käsityksiä itsetyydytyksestä.

Aleksis Stenvallin aikaan aiheesta oli tarjolla Nurmijärven kirjastossa ruotsalaisen L. G. Hartmanin tietokirja, jonka mukaan onanian ”pahe näivettää ihmisyyden ja painaa harjoittajansa eläimen alapuolelle”.

Myös kotimaamme tiedemiehet tunsivat itsetyydytyksen tuhovoiman. Helsingin yliopiston lääketieteen professori Immanuel Ilmoni laati 1845 tapauskuvauksen 26-vuotiaasta onanistista, jolla oli sydänkipuja, peräpukamia, reumatismia ja tunnoton keho.

Tohtori ei kyennyt pelastamaan ihmisparkaa kuolemalta.

Seksimusikaali kysyi, voiko hyvää parisuhdetta olla ilman seksiä. Totta kai voi, mutta terveen nuoren aikuisen elämässä yhdyntä on yhtä luonnollista kuin itsetyydytys. Määrä ei ratkaise kaikkea: suhde voi olla päin helvettiä vaikka pantaisiin kuin pupujussit 20 kertaa viikossa ja täysin kunnossa, kun napsahtaa nautinnollisesti kerran kuussa. Kukin taaplaa tyylillään.

Tämä on huononnus myönteisessä kehityksessä: ennen oli luontevaa solvata vihamiestä runkkariksi, nyt se on tympeä tosiasiaväittämä.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi