Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Köyhyys ja kaljalle menemisen idea

Sain joululahjaksi kirjan kirjailijaelämästä, kuinkas muuten. Kirjan nimi on Häviö, kirjoittanut Antti Nylén. Nylén on menestynyt kirjailija, jota pyttykerhot ja apurahan jakajat ovat palkinneet usein ja runsaasti.

Nöyryyttä ja kiitollisuutta ei vastauspostissa ole kuitenkaan tarjolla. Miksi olla kiitollinen siitä, että saa minkä ansaitsee. Arrogantti Nylén kiivailee, sättii, vinkuu, ”vihaa”, kapinoi, ja tekee siitä estetiikkansa polttoainetta.

Häntä kalvaa petos: hänet on korotettu ja tunnustettu, silti hän on köyhä kirkonrotta ja ulosotossa.

Olen ”tavannut” Nylénin Helsingin kirjamessuilla. Istuimme samassa pöydässä lehdistökeskuksessa. Kaksi nuorta toimittajaa oli virittänyt nauhurinsa mestarinsa eteen ja teki ahkerasti muistiinpanoja.

Mitä nyrpeämmin ja ylimielisemmin Nylén vastaili, sen voimakkaampi hänen otteensa kuulijoihinsa näytti olevan. Dandyjen keskinäinen faniposti asialla?

Dandyismi on yksi -ismeistä, joilla Nylén on itseään määritellyt. Muita ovat feminismi, veganismi, katolilaisuus. Muutamalla muullakin entisen nuoren polven skribentillä esiintyy sama tauti: he eivät niinkään kuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa kuin määrittelevät itseään sen ulkopuolisina. He poseeraavat, paukuttelevat henkseleitä, ottavat tyylikkäitä asentoja. Esittävät omakuvaansa.

Häviössä Nylén supistaa määritelmät kahteen: vegaani ja kristitty.

Vahvimmillaan Nylén on eritellessään kirjailijan työtä, joka ei ole valinta, kutsumus eikä ammatti. Valintaa vahvemmin sitä kuvaavat ajautuminen ja polte. Kutsumus nostaa sen korkeuksiin ja liian kauas työnteosta ja toimeentulosta.

Ammatti se ei ole, koska edes ”menestynyt” ja ”palkittu” kirjailija ei saa työstään toimeentuloa. Mikä on sen työn merkitys, sitä Nylén ei vähättele. Se on: kirjoittaa, haastaa, tehdä vastarintaa, luoda henkeä ja merkityksiä. Parantaa elämää, maailmaa. Tuoda kauneutta.

Toinen, mikä teki vaikutuksen, ovat muutamat vedot, joissa kirjailijan yksityiselämä välähtää esiin itsensä esittämisen ja määrittelyn lomasta.

Kuka tahansa idiootti pystyy järjestämään apurahojensa MYEL-maksut, ja erityisen edesvastuuton idiootti jättää ne karhuttavaksi apurahan päätyttyä. Mutta jos lapsi on sairas ja mieli murenee, niin käyköön armo oikeudesta. Siinä ovat vastakkain kaksi isoa asiaa ja yksi asia. 10 vuoden koroton maksuaika olisi kohtuullinen sovinto.

Nylén tuskin armopalaan suostuisi. Hän vaatii lastentarhanopettajan palkan työstään. Rahat löytyvät ”samasta paikasta, jossa poliisien, opettajien ja virkamiesten rahoja säilytetään”.

Jos ”tapaisin” Nylénin toistamiseen, keskustelisin hänen kanssaan mielellään Morriseysta ja Bowiesta ja etenkin ”monimutkaisesta käsitetaiteellisesta konstruktiosta”, kaljalle menemisestä. Sitäkin Häviössä mainiosti sipaistaan.

Keskustelun lomassa lausuisin sitten saman kuin James Joyce Yeatsille, maanmiehelleen ja nobelistille: ”Olemme tutustuneet liian myöhään, ette voi enää saada vaikutteita minulta.”

Kyse ei ole kirjoista vaan MYEL-maksuista. Olen niissä haka.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi