Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Autoilevan öljylämmittäjän pikkuruiset ilmastoteot

Olen ilmastosyntinen. Lämmitän omakotitaloa öljyllä, omistan bensa-auton ja ajan sillä 12 tuhatta kilometriä vuodessa. Lennän samana ajanjaksona 1–4 edestakaista matkaa, niistä pienempi osa on työmatkoja.

Pystyisinkö nipistämään tuosta jotain maapallomme pelastamiseksi? Pakottamalla ainakin, hinnoittelulla samoin. Sitten joskus kun jään eläkkeelle, voisin ehkä luopua autosta. Mieluummin vaihtaisin sähköautoon, mutta siihen tarvitaan rahaa, ja kyllä sähköpelikin saa luvan kehittyä ja voimistua.

Lentäminen on rajoitettavissa yhteen matkaan vuodessa, ja kun hinnasta sovitaan, myyn omakotitalon jollekulle massileidille, joka luonnonmukaistaa sen päästöttömäksi. Jos valtio tukee lämmitysmuodon vaihtoa puolikkaan panoksella, hoidan asian itse.

Suurimman toivon asettaisin silti itseni ja teidän muiden sijasta teknologiaan. Kaikki mikä säästää energiaa, käyttää uusiutuvia varantoja ja mikä on lähes päästötöntä, siihen panostettakoon.

Voiko tuolta saada 15–39 prosentin parannuksen Suomen tilanteeseen ja koko maapallon osalta 0,13 prosenttia? Ynnäilkööt ne jotka uskovat osaavansa.

Olen myös valmis laskemaan elintasoa. Sillä, mikä Suomessa saavutettiin 1970-luvun lopulla, pärjää mainosti. Olen kokenut tuon ajan, ja voin vakuuttaa että sain vatsani täyteen joka päivä ja nukuin lämpimässä. Kerran kävin jopa ulkomailla.

Miten elintason laskeminen tapahtuisi käytännössä, sitä en osaa sanoa. Joku kiva ja tasapuolinen yhteiskuntasopimus?

Vaikka emme ole vihreän elämäntavan esimerkki millään muotoa, perheemme on hillinnyt kulutustaan viime vuosina.

Lämmityskattilan hyötysuhde on parantunut ja öljyä kuluu aiempaa vähemmän, sama koskee autoa. Kotitaloutemme kierrättää jätteitä yhteiskunnan tuella enemmän ja tarkemmin kuin koskaan. Lihaa syömme, mutta niin syömme kasviksiakin.

Jos auton mittariin tulee se 12 tuhatta, niin puolisoni kanssa emme jää pyöräilyssä siitä paljoakaan. Kas, kun asumme alueella, josta useat arjen palvelut ja huvit saavuttaa pyörällä helpommin kuin autolla.

Se, missä emme ole parantaneet, on lentomatkailu. Teimme koko 90-luvun aikana kokonaista kolme lomamatkaa lentäen, minä muutaman työmatkan päälle. Tätä nykyä tuo rikotaan jo yhtenä vuonna helposti. Syy: elintasomme on noussut ja lentäminen halventunut.

Maapallon pilaantumista ei saada kuriin pikkusäädöillä, se on selvä. Luultavasti myös kulutuksen ja väestön kasvuun pitää puuttua. Koittaako aika peräti Pentti Linkolan opeille vai löytyykö YK:lta reilu humanitaarinen ratkaisu?

Jyrkän keskilinjan tennissukka-anarkistina uskon, että tarvitaan sekä kovia että pehmeitä keinoja: Pitää auttaa ja ottaa pakolaisia, pitää olla valmis sulkemaan rajat, pitää neuvotella sinnikkäästi rauhasta ja pitää ampua, haavoittaa ja tappaa, kun sitä vaaditaan. Pitää pakottaa, houkutella, lahjoa ja rangaista. Ja panostaa teknologiaan, demokratiaa kokonaan unohtamatta.

Pelkään että kaikkea tuota on edessä, kun kerran sitä on takanakin. Hiilinieluista tykkään, ne ovat rauhanomaisia.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi