Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Asuin läävässä, seurana susi ja tahrat

Sukulaispoika ei ole vielä kahtakymmentäviittä ja on asunut Töölössä, Ullanlinnassa, Punavuoressa ja Kruununhaassa. Olen käynyt hänen kämpissään, ja niistä useimmat ovat olleet oikein kivoja.

Ne eivät ole vain hyvällä paikalla ja kalustettuja vaan hyvällä paikalla ja sisustettuja. Köyhän opiskelijan köyhyys tuntuukin nykyään laadukkaammalta kuin Koiviston kaudella.

Voisin olla kateellinen ellen olisi päättänyt, että Helsinki saa minut vain ruumisarkussa Hietaniemeen. No, kyllä kai se reilusti lahjomallakin hoituisi.

Kun aloitin opiskelun 1980-luvulla, asuin alivuokralaisena kolmiossa. Asunto oli erinomainen ja vuokranantaja miellyttävä ja reilu.

Mutta kun rouva oli kahdeksissakymmenissä, elämäntapamme eivät kohdanneet. Hän meni nukkumaan aikaisin ja heräsi aikaisin, minä tein kaiken toisessa järjestyksessä.

Yritin kiltisti ja kohteliaasti mukautua tilanteeseen, mutta ei siitä mitään tullut. Kaipasin opintojen oheen opiskelijaelämää ja seikkailua. Pian jono nytkähti ja sain siihen mahdollisuuden Hervannassa.

Muutin Opiskelijankadun kolhoosiin yhden repun, kahden kassin ja makuupussin kanssa. Se oli matka ojasta allikkoon.

Kämppä oli siivoton: kulahtanut, värimaailmaltaan tyhmäntahmea ja kalusteistakin pääosa repsotti rikkinäisinä. Sukat tarttuivat muovimaton tahroihin ja patjalla oli harjoitettu sitä sun tätä ja sen lisäksi tulitikkujen raapimista.

Myöhemmin selvisi, että asunnon kantapeikot olivat ehtiessään pistäneet vahingon kiertämään ja kärränneet huoneestani ehjät kalut omiinsa ja viskanneet romut tilalle.

Maksoin vuokraa kuusi kuukautta. Opiskeluviikot lyhenivät kolmipäiväisiksi, ja sen toisenkin Tampere-yön vietin usein kaverini lattialla Domuksella.

Pohjat olivat kuitenkin edessä. Viidentenä opiskeluvuonna punkkasin solussa toistamiseen tovin: silloin lääväkavereinani oli kaksi teekkari ja yksi susikoira. Se liikkui vapaana ja piti minua vieraiden voimien edustajana.

Siihen ovatko asiat nykyään paremmin kuin 35 vuotta sitten, on vain yksi vastaus: kyllä ne ovat. Ja 35 vuotta sitten asiat olivat paremmin kuin 55 vuotta sitten.

Sadan vuoden takaisista opiskelijakämpistä en tiedä. Sen tiedän, ettei Tampereella ollut edes yliopistoa 60 vuotta sitten. Yhteiskunnallinen Korkeakoulu oli vasta siirtymässä Pirkanmaalle.

Opiskelijamäärät Suomen yliopistoissa alkoivat kasvaa 1960-luvulla. Kun aloitin 1982, meitä kämpistä kamppailevia oli 80 tuhatta. Kun ammattikorkeat lasketaan lukuun, nyt korkea-asteen opiskelijoita on yli 300 tuhatta.

Hyvä että monella heistä on nätit asunnot ja maailma täynnä mahdollisuuksia. Opiskelu ei ole välivaihe sen ja tämän välissä. Se on sitä itseään, ainokaista elämäämme, ei valmistautumista siihen.

Sukupolvikateutta en tunne, sillä kilpailu on koventunut ja CV:n pitää olla terästä. 30 vuotta sitten en edes tiennyt, mikä CV on, hyvä kun CCCP:n.

 Jos kysytään kelle seuraavan hallituksen tulee jakaa lisää rahaa, en silti vastaa että opiskelijoille. Yksinäisin ja köyhin osa vanhuksista menee heittäen edelle.

Kalle Veirto
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X