Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Pois tieltä, suojatien törppö löntystelijä!

Kellon kilahdus on käskevä. Se sanoo: pois alta, urpo! Satulassa istuva puku-ukko sihisee ohikiitäessään pari tarkentavaa ohjetta: älä uneksi, pidä silmät auki, seuraa liikennettä!

Ai että tykkään amsterdamilaisten tyylistä. Siellä mennään eikä meinata ja vaaditaan kanssaihmisiä sopeutumaan vauhdikkaan kaupunkilaiselämän sääntöihin.

Pyöräilijät eivät ole Damissa sööttejä maailmaparantajia, paremminkin piinkovia kapitalisteja. Pyörä ei ole alankomaalaiselle ensisijaisesti kannanotto vihreiden arvojen puolesta, vaan tehokas kulkuväline ahtailla kaduilla.

Olen käynyt kesän aikana sekä Amsterdamissa että Kööpenhaminassa. Molemmat tunnetaan edistyksellisinä pyöräilykaupunkeina eikä suotta.

On vaikea sanoa, kumpi niistä olisi toista parempi ja millä perusteella. Turistin kokemus on liian suppea, ja onhan kaupunkien rakenteissakin isoja eroja.

Amsterdamin ydinkeskusta kanavineen ei anna pelivaraa, koska vanhaa on kunnioitettava, ja juuri siitä se viehätys syntyykin. Pelivara tehdään kellon kilahduksin ja kivahduksin.

Lahtea on kehitetty viime vuosina innolla ”pyöräilykaupungiksi”. Kehitys on tässä ollut pääosin edistystä. Kun poikasena ajelin jalkakäytävillä ja autojen seassa, nyt on tarjolla pitkät pätkät pyhitettyä pyörätietä.

Kotikulmilleni Launeelle kaavaillaan ensi vuodeksi älykästä pyöräilybaanaa. En tiedä, kuinka siihen suhtautuisin, tai paremminkin, onko se etuni.

Uutta tekniikkaa ja kierrätettäviä materiaaleja on kuulemma luvassa. Autoilijoita voidaan vastaisuudessa varoittaa lähestyvästä munamankelista.

En kaipaa moista hölynpölyä. Kaipaan isompia kelloja ja kovempia kilahduksia, kaipaan kulttuuria jossa renkaat rullaa ja kumi käyrää. En kaipaa tärkeilijöitä ja sääntösiantuntijoita, kaipaan vauhtia ilman vaarallisia tilanteita.

Tuo on mielipiteeni pyöräilijänä. Autoilijana ja jalkamiehenä näen tilanteen toisin ja soisin, että Lahteen leviäisi kohteliaisuus ja kanssakulkijoiden kunnioitus.

Annetaan tilaa, otetaan huomioon, odotetaan kun on odottamisen aika. Ja mikä tärkeintä, vastataan hyvään hyvällä. Kun auto pysähtyy suojatien eteen antaakseen kulkijan kulkea, tämä nyökkää ja heilauttaa kättään kiitokseksi: pistää hyvän kiertämään.

Inhoan ”minulla on oikeus” -ihmisiä, jotka löntystelevät kadun poikki katsettaan ja kättään kohottamatta, ehdottomasti askelta pidentämättä. Autojonon hellämielisesti pysäyttänyt kuski saa palkakseen vain niskaan porottavat katseet ja huulilta luettavat kannustushuudot.

Törpöimmistä autoilijoista nämä laiskasti jaloittelevat oman oikeuden palvelijat eroavat vain siinä, että he eivät voi ajaa toisten päälle.

En ole kummoinen autoilija, vielä vähemmän ihannepyöräilijä. Mutta yhden sellaisen tiedän. Hän on kirjailijakollega Onerva Vartiainen, ihana tyyppi: aina iloinen, myötämielinen ja kohtelias. Ja kas kummaa, jalka nousee mukavasti vielä korkeassa iässä!

Kelloa en ole Onervan kuullut koskaan kilisyttävän. Minä voin ottaa sen taakakseni koko kirjailijakunnan puolesta. Pois alta!

Kalle Veirto
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X