Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Natsi kelpaa, käteenvetäjä on parempi

Kirjan päähenkilö on 19-vuotias nuorimies, joka tekee keikkatöitä, harrastaa taistelulajeja ja kuuluu äärioikeistolaiseen salajärjestöön.

Mies on tatuoinut olkavarteensa numeron 88. Hän pitää majaa vanhassa puutalossa, jossa asuvat myös dementoitunut vaari ja pikkusisko.

Paha jätkä huolehtii heistä ja talosta.

Onko tuo hyväksyttävä nuortenromaanin lähtökohta vai pitäisikö sittenkin suosia Pride-kulkueessa ilkamoivaa hipsteriä, joka twiittaa vinkeästi?

Aihe kuin aihe, kumpikin käy. Romaanissa ratkaisee henki, kieli, voima, rakenne, rytmi, näkemys. Se Jokin. Kirjan maailman tulee olla sisäisesti uskottava tai perustellusti paskana.

Loukata saa, repiä saa. Pilkkalaulut raikukoot. Keskisormen voi kääntää ketä tai mitä tahansa vastaan. EU:n parjaaminen on kunnia-asia.

Se on syytä muistaa, että kaunokirjallisuus on määrittelemättömästi vapaata taidetta, ei historiankirjoitusta eikä yhteiskuntaoppia.

Miksi tällaisia itsestäänselvyyksiä? Hyväntahtoisen kulttuuriväen ihmis-, yhteiskunta- ja taidekäsitykset ovat taas välikseen sumentumassa. Tilalle valuu petollisia ihanteita.

Tuore esimerkki tulee Yhdysvalloista, jossa kirjastojärjestö päätti pudottaa nuortenkirjailija Laura Ingalls Wilderin jalustaltaan. Hän kun on 85 vuotta sitten kirjoittanut intiaaneista tavalla, joka ei ole ”tätä päivää”.

 Eihän se tietysti olekaan, se heijastaa oman aikansa käsityksiä maailmasta. Sitä paitsi ”rasismi” on hyttysen ininää Ingalls Wilderin humaanissa ja lämpöisessä tuotannossa.

Maailmankuvien sievistely ja yksinkertaisten ihmisten ”suojeleminen” vääriltä ja loukkaavilta ajatuksilta on vanhaa perua.

Juuri juhannuksena osui käsiin Salaman Juhannustanssit. Vanhassa painoksessa oli sivuilla 139–142 tyhjiä kohtia, josta tuomioistuimen päätöksellä poistettiin jumalanpilkka.

Myös Tuntematonta sotilasta muokattiin siveäksi. Ruokkoamaton Sotaromaani julkaistiin vuonna 2000. En osaa pitää sen anti merkittävänä.

 Verkosta löytyy listoja sensuroiduista ja kielletyistä kirjoista. Mm. Sherlock Holmesin seikkailut oli aikoinaan pannassa Neuvostoliitossa, syy: okkultismi ja spiritualismi. Darwinin Lajien synty ei ollut Kreikassa 1930-luvulla sallittu painotuote. Kukin päätelköön tykönänsä, miksei.

Vastuullisten vanhempien sisäsiisteiksi siunaamiin albumeihin liimailtiin aikoinaan USA:ssa Parental Advisory -tarroja. Ne joita suojeltiin, uhmasivat ja ilkkuivat päättömyyttä.

Toivottavasti niin käy aina ja uudelleen. Siitä huolimatta että aikamme etujoukko uskoo ideologiansa ylivoimaisen terveeksi ja oikeudenmukaiseksi. Niin ne edellisetkin ovat tehneet.

Takaisin romaaninaihioihini. Ne ovat teennäisiä: yhtään natsia sen paremmin kuin hipsteriä en tunne, enkä ole koskaan nähnyt muualla kuin mediassa.

Tästä tulisi sen sijaan aito: Kaupungin kuumin käteenvetäjä. Veikkasin että on Räp Patarista. Kirja on valoisa ja inhimillinen, vaikka päähenkilö on poika ja erityistaitojaan lukuun ottamatta säälittävää seiskan tasoa.

Toiveissa on, että kirjan saisi komeilemaan jollekin ei tällaista! -listalle.

Kalle Veirto
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X