Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Jokaisen lasikaton läpi puskeva kympin tyttö, tässä ehdoton kirja lukulistallesi

Tarinan alkupiste on 24. huhtikuuta. Tuona keväisenä iltana radio- ja tv-museolla luennoi professori H. K. Riikonen, aiheenaan Suomen kirjailijoiden suhde vuoden 1918 tapahtumiin.

Päivä oli kiireinen ja olin myöhästyä. Mutta koska minulla on jalat ja polkupyörä, kiidin kaikkia sääntöjä uhmaten halki eteläisen Lahden ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa. Hikeä valuen.


Professori Riikonen on sivistynyt mies, ja hänen luentonsa oli vanhanaikaisella tavalla miellyttävä. Riikonen nosti pyydettäessä pinkan päällimmäisiksi kaksi erityislaatuista romaania sisällissodasta.

Toinen on itsestäänselvyys, Linnan Pohjantähden alla. Toinen oli Hurskas kurjuus, teos jonka tuleva nobelisti F. E. Sillanpää runnoi kokoon tuoreeltaan sodan jälkeen.

Kirjan tarkempi sisältö ei kuulunut sivistykseni piiriin.


Luento jäi
elämään omaa elämäänsä pääkoppaan. Seuraavana aamuna matkustin 5.30-junalla kouluvieraaksi Pännäisiin ja kävin ensimmäistä kertaa eläissäni puhumassa viisi sanaa ruotsia Pietarsaaressa ja nekin väärin (hejsan, kan jag ha cafe?).

Palattuani Lahteen olin kypsä. Tilasin Lastu-kirjaston verkkopalvelusta Hurskaan kurjuuden. Lahdessa suurteosta löytyi vain varaston hyllyltä, mutta ei hätää, kohta se jo tuotiin Launeen lähikirjastoon.

Kun aloitin lukemisen, tajusin tuossa tuokiossa että olen ollut tyhmä ja laiska.


Kotikirjastossamme on kokoelma Sillanpään novelleja, ja olen yrittänyt niitä joskus lukea huonolla menestyksellä. Hurskas kurjuus oli toista maata, imaisin sen parissa päivässä.

Se on luonnonvoimainen, vahva, teeskentelemätön. Kieli on komeaa ja runsasta, jotain sellaista mitä ei enää tapaa modernismin niukkojen ihanteiden ja lukijaa nuoleskelevien lepertelyjen tuhotöiltä.

Teos on sekä psykologinen että naturalistinen. Isänmaalla, aatteilla ja uskomuksilla pyyhitään persuksia, Toivolan Juhan tiehen joukkohaudan pohjalle ne heittävät vain etäisiä varjoja.

Jokaisen lasikaton läpi puskevan kympin tytön pitäisi tutustua tähän: elämä on enemmän tätä kuin tuulivoima, kasvislautanen ja ihmisoikeusjulistus.

Jätkät pärjäävät yhä Tuntemattomalla. Sen kun oikein lukee, siinä on kaikki.


Innostuin ja
ryhdyin korjaamaan laiminlyöntejäni. Lainasin kirjastosta myös johtavan Sillanpää-asiantuntijan Pasi* Rajalan laatiman elämäkerran. Se on hyvä.

Tuhti kirjailija, joka joi tuskallisimpina luomiskausinaan korin kaljaa ja konjakkipullon päivässä, teki vaikutuksen myös elintavoillaan. Lapsia syntyi silti solkenaan, samoin kirjoja.

Pari viikkoa sitten ajelimme kaverin mökiltä Sastamalasta retkelle Hämeenkyröön. Kävimme Töllinmäellä, pöllytimme Nobeltietä ja tulimme syntymäkodin pihaan. Saavutus-huvila vilahti virran törmällä.

Maalaismaisemassa näkyi yhä Sillanpään kynän jälki ja päinvastoin. Retki oli ensimmäinen kirjailijafanimatkani, ja nautin siitä täysin palkein. Jatkan hyvää harrastusta vastedes.


Mitä tulee
edellä mainittuun Pasiin*, niin hän on tietenkin Panu, ja tämä on suloinen kosto. Pasi* itse kirjoitti blogissaan nimeni väärin viime suvena.

Kalle Veirto
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X