Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Liika liberaalilla on alasuoja silmillä

Luin Hesaria ja näin punaista. Tarjolla oli kysymyspatteri, joka mukamas selvitti, kuinka liberaali tai konservatiivi olen muihin nähden.

Suupielet kääntyivät pian alas ja otsaan tuli ryppy. Voi pyhä pälli, ovatko nämä nyt toistensa vastakohtia!

Esimerkiksi: Yksipuolinen ihanne ydinperheestä, jossa on isä ja äiti ja näiden yhteisiä biologisia lapsia, on 1950-luvulta peräisin oleva vanhentunut ihanne.

Ja sen vastakohta: Ydinperhe, jossa… (kuten edellä), on terve yhteiskunnan perustekijä ja tavoiteltava tilanne

Ensinnäkin, mihin tarvitaan ohjailevat sanat ”yksipuolinen” ja ”vanhentunut”? Toisekseen, nämä väitteet eivät sulje toisinaan pois. Sillä tontulla, joka kysymykset laati, on ollut alasuoja silmillä.

Maamme lapsiperheistä kaksi kolmesta on yhä mallia aviopari ja lapsia. Onko liberaali ihanne se, että tämän perhetyypin olisi parasta supistua edelleen?

Tuoko se tilaa muille? Onko kyse nollasummapelistä? Miksei viisainta ja liberaaleinta olisi se, että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja aletaan ylipäätään taas tehdä ja suosia lapsia ja lapsiperheitä?

Perinteisestä ydinperheestä ei voi tehdä peikkoa edes modernien kaupunkilaisten maailmassa. Semmoisessa heistäkin moni on kasvanut, eikä se tule poistumaan markkinoilta lähitulevaisuudessa.

Liberaali ja konservatiivi ovat riittämättömiä käsitteitä kuvaamaan nykyihmisen arvoa, arvoja, käytöstä ja ajattelua. Ne ovat pintasilausta.

Ihminen ei vieläkään ole täydellinen eikä täydellisen rationaalinen. Vietit, vaistot, tunteet ja päihteet vievät meistä monia kuin litran mittaa.

Yhteiskunta toki vapautuu taas kerran joistakin vanhoista kahleista ja kehittää uusia. Ja unohtaa jotain vanhaa ja hyvää. Yksi asia, joka yllättäen kaventuu, on ihmiskäsitys. Se ei tavoita tyyppien luonnollista kirjoa, ja sen ajoittain inhottavaa ja siltäkin osin inhimillistä moninaisuutta.

Kaikki eivät ole kivoja koko ajan.

Nojaan tässä Theofrastoksen Luonteita-kirjaan. Theofrastos oli kreikkalainen filosofi 300-luvulla eaa., Aristoteleen oppilas ja seuraajaa. Hän kirjoitti paljon, siitä säästyi vähän.

Luonteita on pirullisen hauskasti veistetty tutkielma ihmisluonnosta ja käyttäytymisestä. Pentti Saarikosken suomennos vuodelta 1968 pitää yhä kutinsa.

Kirja esittelee 30 tyyppiä ja luonteenpiirrettä, mm. itaruuden, virkainnon, kaistapäisyyden, ylimielisyyden ja hidasoppisuuden. Kaikki yhä tosia.

Hidasoppinen esimerkiksi oppii pojaltaan, miten tehdään käännös oikeaan ja ”juoksee Sankarien juhlissa soihtujuoksua poikien sarjassa”. Eli oppii lapsenlapsilta miten tekstiviesti lähetetään ja esittää nuorta tilaamalla netistä 26 tuuman nahkahousut 95-kiloiselle itselleen.

Yhden uuden luonteen karikatyyrien sarjaan lisäisin. Se on Liika liberaali: mestaroi muitten asioita toisten rahoilla, tietää kaiken oikein ja neuvoo sitäkin, joka ei neuvoa kysy; yrittää ensin hyvällä, pakottaa sitten pahalla, koska liberaalin paha on sekin tavallaan hyvää.

Minäkin olin kerran tuollainen, mutta siitä synnistä olen parantunut.

Kalle Veirto

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo käyttänyt ilmaisen tutustumisjaksosi?

Tilaa ESS Verkko Plus nyt 3 kk vain 9,90 € / kk!

(norm. 14,50 € / kk)

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X