Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Miksi ryhdyit kirjailijaksi, he tivaavat

Luulosairas voisi ajatella, että tuollainen kysymys on kettuilua. Mutta kun kysymyksen esittää peruskoulun 9. luokan oppilas, vaihtoehto voidaan sulkea pois.

Koululaisten kysymykset ovat usein kaavamaisia ja perinteisiä mutta ystävällismielisiä ja vilpittömiä. Mikä on paras kirjasi? Millainen oli lapsuutesi ja ketä kuuluu perheeseesi? Onko sinulla kotieläin?

Äärimmäisen harvoin kysymykset koskevat kirjojen sisältöä. Juonitiivistelmiä ei kukaan kehtaa kysellä tekijältä itseltään.

Useimmin esiintyvä kysymys kuuluu: mistä saat ideasi? Viimeksi vastasin Aatulle Rovaniemeltä, että varastan, ja jos ei varastettavaa löydy, otan lennosta kiinni. Ensimmäinen mieleen juolahtanut on yleensä paras.

Oliko vastaus todenmukainen? Osin. ”Aiheet” löytyvät usein lukiessa, vaeltaessa ja liikuntaa harrastaessa. Kun polkee pyörää ja katselee ympärilleen, myös pää pyörii.

Idean ylöskirjaus ei ole yleensä tämän kummoisempi: päähenkilö 15, on kevät ja vihoviimeinen mahdollisuus hoitaa pakollinen tet-harjoittelu, paikka antikvariaatti, kauppias polttaa piippua, tytön nimi Lilja.

Mihin juttu johtaa? Mitkä ovat motiivit ja teemat? Ei sitä alussa tarvitse tietää. Alku on alku, ja romaanin pääaihe on aina elämän kokoinen.

Kuten Anton Tsehov sen sanoi: Ei ihminen tarvitse vain kuusi jalkaa maata tai vähintään 50 hehtaaria, kyllä hän tarvitsee koko maailman.

Niinpä jääkiekkoaiheinen nuortenromaani ei kerro vain lätkästä, enemmänkin sitä pelaavista ihmisistä ja ajasta, paikasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta.

Ideoita tulee ja menee. Edes puolet niistä ei ole kelvollisia, eivätkä ne ansaitse mitään enempää kuin unohduksen.

Joskus käy niinkin, että heikosta ideasta tulee kohtalainen kirja, hyvästä ei mitään. Pitää vaan saada hakatuksi vetävä ensimmäinen luku ja antaa jutulle kunnon alkupotku.

Siinä on malliksi asenne, tyyli, sanonnan rytmi ja tähtäinpiste. Ideat syntyvät ja jalostuvat kirjoittamalla. Kirjoittaminen on ajattelua, ja kieli sen väline.

Lopun pitää tulla pakottamatta, puheen rytmistä versoja kasvattaen. Astut sanojen virtaan, annat sen uittaa mieltä ja järjestelet lauseita, siinä se.

Jos vastaisin esitelmiään lihottaville Aatulle ja Kotkan Karoliinalle noin, se kuulostaisi älykkömäiseltä tärkeilyltä. Ja joo, siihenkin tulee sorrutuksi.

Olen väittänyt koululaisille, että romaani on tylsä ja teennäinen taidemuoto ja sen eheys järjenvastainen pyrkimys. Jättäkää romaanit ja lukekaa runoja ja novelleja, niissä on maukas ydinmehu!

No, löytyy niitä pirun tylsiä runojakin.

Nuortenromaanien suhteen olen vanhakantainen. Ne voivat olla eheitä, kunhan niissä on omamaailmainen uskottavuus, johon tihkuu toivoa.

Opettavaisuuttakaan ei tarvitse pelätä, jos opettaa reilun pelin perusteita ja kielen paikan veijarin poskessa. Uskooko lukija opetuksia, on toinen juttu.

Oudoin ja ihanin kysymys, johon olen kirjailijavierailulla päässyt vastaaman, on tämä: kumpi on mielestäsi parempi, yksitasoinen vuode vai kerrossänky? Sanopa se.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi