Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Voi pojat, älkää varastako ideoitani!

Herätys kansankynttilät, näin pojat saadaan lukemaan:

– Usein kyse ei ole niinkään puuttuvan taidon opettamisesta kuin siitä, miten johdatetaan uusien löytöjen ja oivallusten pariin. Tarvitaan sopiva sisäänmenoaukko eli juuri oikeat kirjat. Lukemisessakin pätee porttiteoria: helposta materiaalista edetään pikku hiljaa vahvempiin aineisiin. 

– Pojat lukevat jo nyt paljon – vaikkeivät perinteistä kirjallisuutta. Virtuaalimaailmaan peleineen ja sosiaalisine medioineen liittyy tarinoita ja myös lukemista. Sitä ei pidä tuomita vaan käyttää pikemminkin hyväksi. On kunnioitettava erilaisia tekstejä.

– Tekstien on hyvä olla lyhyitä ja toiminnallisia, ja tarvitaan myös miespuolinen päähenkilö. Huumori on paikallaan, samoin todellinen informaatio. ”On tärkeää, että kouluissa huomioidaan yksilöllisesti pojat.”

– Heikoimmat lukijat hyötyvät usein myös ryhmän tuesta, kuten miesten ja poikien lukupiiristä. "Sellaisesta on Yhdysvalloissa paljon hyviä tuloksia, esimerkiksi urheiluseuroissa. Lukevan aikuisen malli innosti ja muutti poikien asenteita sekä lukemisen että mieheyden suhteen."

Otteet ovat yhdysvaltalaisen lukutaidon ja kirjallisuuden tutkijan William G. Brozon ajatuksia. Brozo on paraikaa vierailulla Suomessa. Etlarissa oli hänestä juttu keskiviikkona 10. syyskuuta ja Hesarissa 11. syyskuuta.

Ja sekös saa meikäläisen kiehumaan mustasukkaisuudesta.

Olen toteuttanut tutkijan ideoita kymmenen vuoden ajan; sen aikaa ne ovat olleet minun ideoitani.

Todistusaineistoa on parinkymmenen opuksen verran:

Vuonna 2003 alkaneessa, sukkelaksi kirjoitetussa Viirupaidat-sarjassa pojat pelasivat sekä futista että konsolia. Tannermäki-tuplan päähenkilö oli osapäivänörtti, joka takoi välkkyvän ruudun ääressä Kill ’em all –nimistä tappopeliä. Ja lihoi. Ja ryhtyi sitten salibandyyn.

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka –sarjassa on samaa Aku Ankan ja pelien touhukasta maailmaa, samoin vielä vauhdikkaammassa ja seikkailullisemmassa Kivimutka-sarjassa.

Nuortenromaani Pelibunkkerin pojat on suorastaan suunniteltu liu’uttamaan poikalukijat konsolien ja muiden koneiden kautta ulos ja kirjojen pariin. Pojat ja vanhemmat tykkäsivät. Kirja myytiin yhden sesongin aikana loppuun ja näytti menevän kirjastoissakin lukuun liukkaasti.

Kirja on yksi parhaistani, mutta juuri se ei päässyt mihinkään palkintoon ehdokkaaksi.

Olen tietenkin jatkamassa Brozon eli Lahessa Veirton ja vanhan liiton linjaa: ensi talvena alkava Sählymestarit-sarja yhdistää Pennalan pojat, tietokoneet, konsolit, sählyn, kotielon ja seikkailun. Kirja on ohut, säpäkkä ja hauska, päähenkilöt noin 11-vuotiaita poikia ja tyttöjä.

Tällä sisään lukemisen maailmaan, ja sitten hiljalleen kovempiin haasteisiin.

Kivimutka-sarjan kolmas osa on sekin aika konepitoinen. Tulee kesällä 2015.

Tämä ei ole mainosta, vaan katkeran miehen tilitystä. Voi pojat, älkää varastako minun ideoitani!

Saman voisi muotoilla myös niin, että viekää vaikka tuhkat pesästä, mutta jättäkää apurahat.

Millä kirjat kirjoitetaan? Kovalla työllä? Luovalla voimalla?

Ei. Apurahoilla.

En tietenkään ole ollut poikien (ja tyttöjen) lukuinnon asialla yksin Lahdessa, ei sinne päinkään, vielä vähemmän koko Suomenniemellä. Rempseitä kirjavinkkareita (iso peukku), kivoja kirjoja ja kirjailijoita tytöille ja pojille löytyy sieltä sun täältä.

Mutta pysytään Lahdessa.

Täällä muun muassa Salinkallion koulun äidinkielenopettaja Annamari Saure on tehnyt pitkään ansiokasta ja palkittua työtä lukemisen ja kirjallisuuden puolesta. Myös poikien. Samalla asialla ovat olleet Lotilan Riitta Cederqvist ja nyt Jaana Lemminkäinen sekä Kivimaan Maija Pirinen.

Nämä mainitsen, koska olen tehnyt heidän kanssaan jonkun kerran yhteistyötä.

Syksyllä 2004 Liipolan kirjastojohtaja Kalle Riiheläinen ja erikoiskirjastonhoitaja Mikko Saunamäki pistivät pystyyn hienon hankkeen nimeltään Lue peliä kuin avointa kirjaa. Kohteena olivat Kuusysin ja Reippaan jalkapallojuniorit (vrt. Brozo!).

Myötämieliset seuraihmiset toivat heidät joukkue kerrallaan kirjastolle kuulemaan leppoisaa sanailua kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja kirjastoista.

Työnjako oli sellainen, että Kalle R. ja Mikko pyörittivät rumbaa ja juttelivat tarjonnasta. Minä juttelin kirjoista sekä aukaisin portteja kirjoittamisen helppouteen. FC Lahden pelaajista muun muassa Jukka Koskinen ja Tommi Kautonen toimivat lukevan miehen  malleina, samoin silloinen päävalmentaja Harri ”Hopeakettu” Kampman.

Tämä vedettiin läpi kymmenen vuotta sitten, ilman tietoakaan Brozon ideoista. Homma toimi.

Launeen entinen kirjastonjohtaja Kaija Halme oli noina vuosina myös ahkera lukuinnon nostattaja. Nyt vetovastuu tuntuu olevan Tarja Rossin johdolla pääkirjaston nuortenosastolla.

Jenna Ojala järjesti kesällä kivan kirjoituskilpailun nuorille ja lyö syksyllä pökköä pesään uusilla juonilla.

Miksi näitä luettelen? Vaikka lehdet kirjoittavat poikien lukutaidon heikkenemisestä ja toimista sen parantamiseksi tällä viikolla, ne eivät keksineet ilmiötä ja toimenpiteitä. Töitä on tehty jo pitkään omin neuvoin.

Pelkäänpä kuitenkin, että parin vuoden päästä kirjoitetaan jossain pääkaupunkiseudulla ja Jyväshyvässä tietävästi, kuinka Amerikan-viisaan vierailu viimein avasi kirja-alan silmät.

Mitä asiaan muuten tulee, olen lähes kaikesta kiusallisen samaa mieltä Brozon kanssa. Mustasukkaisuudesta huolimatta on tunnustettava, että kuka keksikään tuoda miehen maahan, teki jalon teon.

Kalle Veirto
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi