Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kirjaelämää Lahdessa

Juo se suoraan esityksen suusta

Kirjailija-toimittaja Kalle Veirto blogissaan: Runo ja sen tulkinta

Runo nousi lavalle ja yleisö joi sen suoraan esityksen suusta. Toimi.

Korkkasin lavarunouden viime perjantaina Möysän runopuulaakissa ja kivaa oli.

30 vuotta sitten tämä ei ollut mahdollista. Silloin runo oli korkealla kansakunnan kaapin päällä. Se oli hienoa, eikä arkeensa nyykähtänyt tavan tahvo uskonut ymmärtävänsä sen moderneja hienouksia.

Tuomas Anhava ymmärsi. Ja Hesarin Tarkka.

Fiksut omistivat runouden.

Nyt on toisin. Lavarunous vie ainakin yhdeksi illaksi kerrallaan establismäntiltä kaapin, jonka päälle se voi nostaa itsensä ja palvomansa ilmaisumuodot, juhlitut suurteokset ja niiden nikkaroijat.

Lehteiltynä nautittu runous pitää tietenkin pintansa. Lavarunous tuo sen rinnalle, jatkoksi, täydennykseksi ja kenties katalysaattoriksi toisenlaisen muodon ja sitä myöten osin toisenlaisen yleisön. Bisnesmies sanoisi tässä, että tilanne on win-win.

Edellinen ei ollut varsinainen analyysi, vaan tunnelmatekijöiden pilkkomista ja kokoamista. Tunnelma oli Mössön SM-osakilpailussa kirjava ja kiinnostava. Parasta on silti tunnustaa, etten yhden kerran perusteella oikeastaan tiedä vielä kaikkea.

Tämä on pinttyneeltä besserwisseriltä viiltävä tunnustus.

En ole asiantuntija. Olin kuulija ja kokija. Minäkin join runoa lavalta.

Mössön iltamien kehumiseen ei tarvita erityistä asiantuntemusta ja ponnekasta yritystä. Paikka rokkasi, ja 15 lavarunoilijaa tarjosivat sopivan kirjon erilaisia esittäjiä, esityksiä ja tekstejä. Yhtään läskiksi lyöntiä tai floppausta ei nähty.

Erot esiintyjien välillä olivat täpäriä. Laulukuoroon lähti jo karsintakierroksella sellaisia, jotka olisivat paremmalla tuurilla hyvinkin taistelleet paikasta kolmen finaalissa.

Kilpailun jälkeen Jussi Lankoski ja Karlo Haapiainen nousivat lavalle ja esittivät piippuun jääneet kolmannet vetonsa. Mikään vääryys ei olisi ollut, jos ne olisivat sittenkin olleet palkinnoilla.

Selvennykseksi: olimme puolisoni kanssa tuomaripari ja osaltamme syyllisiä siihen, että Jussi ja Karlo jäivät finaalin ulkopuolelle.

Nuori voittaja Ina Hurskainen kirjoitti herkkiä runoja ja esitti ne teeskentelemättömästi. Viattomuus puri. Vai oliko se esitettyä viattomuutta? Tuntui että Hurskaisen itseluottamus kasvoi veto vedolta. Kuluneesti runoillen: hän puhkesi kukkaan. Kuin Teuvo Teräväinen nuorten MM-jääkiekossa.

Kakkoseksi jäänyt Jere Vartiainen tuntui alkuun jyräävän voittoon voimakkaan ilmaisun, rytmin ja draamantajun siivittämänä. Ehkä kävi kuitenkin niin, että kaari loppui kesken eikä viimeinen veto ollut enää Vartiaisen paras.

Rakkaudesta laulanut Anna Ihamäki piti tyylinsä ja tasonsa läpi illan, mutta taipui kolmanneksi – jos urheilutermi tämän sortin SM-kilpailussa on paikallaan.

Ketäs vielä kehutaan? Runoilija Lealiisa Kivikari johdatti tilaisuutta rempseällä otteella. Hän ja Runomaratonin pääsihteeri Sanna Virta ovat erinomaisia sanataiteen puuhamiehiä (sukupuoleton yleisnimi): he organisoivat, he markkinoivat, he luovat tunnelmaa ja värväävät vielä yleisönkin kaupan päälle.

Yleisöä oli Mössöllä paljon ja se oli sekalaista seurakuntaa eli parasta mahdollista.

Lahtelaisten voimannäytön sai todeta myös kirjailija Jouni Tossavainen. Kuopiolainen runokukko on lavarunouden pioneereja Suomessa kaverinsa Olavi Rytkösen kanssa. Katsokaa lisää netistä.

Möysän oma runoilija Jorma Martikainen toimi SM-osakilpailussa ”kanonisoituna nollarunoilijana”. Nolla ei viittaa tässä tasoon, vaan ralleista tuttuun nolla-autoon: Martikainen ajoi radan läpi ennen kilpailijoita ja viritti tuomarit, pisteet ja yleisön.

Jormalla on koko poetiikan arsenaali hallussaan, hän on habitusta myöten runoilija. Ja sekin on kehu.

Mössön runoilu oli kiinni ajassa siinä(kin) mielessä, että sitä oli mahdollista seurata myös verkon välityksellä. Ahtialan koulun oppilaat kuvasivat ja ajoivat SM-osakilpailun suorana nettiin opettaja Timo Laineen johdolla.

Kun paikalla oli puolentoista sataa katsojaa ja verkossa toinen samanmoinen, niin runouden saralla puhutaan jo keksisuuresta sukseesta.

Ps. Ensi sunnuntaina ESS:n kolumnissani kerron mieleenpainuvimmasta runotilaisuudesta Lahdessa. Siihen liittyvät mies, kirja ja kyrpä.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kirjaelämää Lahdessa

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi