Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kari Enqvist

Lapsuuteni Lahti tappoi hiihtoinnon

Hiihdin viimeksi reilut neljäkymmentä vuotta sitten enkä ole tuntenut jääneeni mistään paitsi. Lapsuuteni Lahti tuputti hiihtoa ja synnytti vastenmielisyyden, joka ei ole koskaan poistunut.

Puoli vuosisataa sitten Lahden lyseossa puolipakotettiin ostamaan lippuja Salpausselän kisoihin, sillä jokaisen suomalaisen piti jo taaperona sekä hiihtää että seurata hiihtoa. Meidät jopa valjastettiin trokareiksi kaupustelemaan sukulaisille ja tutuille pääsylippuja erilaisiin tapahtumiin. Houkuttimena oli pieni alennus omista lipuista.

Tällainen toiminta oli tietenkin näin jälkikäteen arvioituna täysin epäeettistä. Salpausselän kisat ovat kaupallinen organisaatio; yhtä hyvin Applen voisi päästää oppitunneille rekrytoimaan koululaisia iPhone-kauppiaksi.

Lisäksi jo lapsi tajusi, että kuninkuuslajina mainostettu viidenkympin hiihto, tuo suomalaisuuden korkein ilmentymä, on tylsää katseltavaa. Miehet lykkivät tuntikausia pitkin metsiä; joskus harvoin kuusikossa vilahtaa värikäs pipo. Lopuksi kerrotaan, kuka voitti.

Mutta tuolloin ajateltiin, että tässä ollaan pyhien asioiden äärellä. Että Salpausselän kisat olivat lahtelaisille kuin katolinen kirkko italialaisille, äidinmaidossa omaksuttu ja pakosti kaikkien rakastama.

Hiihto, saunominen ja kesämökki ovat määrittäneet yhtenäiskulttuurin kaavan, josta poikkeaminen on koettu loukkaavaksi. Epäsuomalaiseksi. Muualta maahamme muuttavia yritetään survoa samaan muottiin ja kyräillään epäluuloisina, jos tämä ikiaikainen meno ei maistu.

Mutta suomalaisuus ei ole kiveen hakattu. Se on nyt ja on aina ollut jatkuvan muutoksen tilassa. Siitä huolimatta, että parikin presidenttiehdokasta yrittää parhaillaan pysäyttää kellon näyttämään ikuista YYA-aikaa.

Kaksisataa vuotta sitten suomalaiset hiihtivät ja söivät pettua. Nyt he pyöräilevät ja syövät pizzaa. Pyöräily on meitä etelämmässä Euroopassa supersuosittu urbaani urheilulaji, jonka rantautumista tänne edelleen odotellaan. Mutta yhtä kaikki suunta on selvä: uudet tuulet korvaavat vanhat tavat.

Sen vuoksi suomalaisuuden määritelmään toivoisi löytyvän enemmän rentoutta. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, ja voi olla aivan hyvä suomalainen vaikkei hiihdosta tai mökkeilystä piittaisikaan. Lisäksi uudet suomalaiset tuovat tänne tullessaan vivahteita, jotka väistämättä tulevat nivoutumaan osaksi kansallista kertomustamme.

Annetaan siis hieman periksi. Löysätään pipoa. Sovitaan että suomalaisuus voi olla muutakin kuin sitä, että hiihtolenkin päälle ähistään ylikuumassa saunassa, syödään sata tuokkosta mämmiä ja muistellaan yhä uudelleen kauan sitten käytyä yhdentekevää kilpailua, jossa Juha Mieto hävisi jollekin ruotsalaiselle, jonka nimi on vajonnut unohduksiin jopa Ruotsissa.

Kuka tietää, ehkä jonain päivänä Lahden hyppyrimäet ovat samanlaisia museaalisia muistoja kuin Tammerkosken tehdasmiljöö. Kiinalaiset turistit postaavat niiden kuvia instagramiin ja ihmettelevät mustavalkoisia valokuvia, joissa nuoret miehet lentävät etukenossa suksilla kämmenet lepattavien hiihtohousujen saumassa.

Kirjoittaja on lahtelaistaustainen kosmologian professori

Kari Enqvist
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kari Enqvist

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X