Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kari Enqvist

Kolumni: Lapiouskovaisilla ei ole pyhiä kirjoja

Uskonnollisen fundamentalismin tyypillinen piirre on usko pyhien kirjoitusten kirjaimelliseen totuuteen. Kun Raamattua tai Koraania pidetään erehtymättömänä ja ylimpänä auktoriteettina kaikilla elämän alueilla, kyseessä on samanlajinen ääriajattelu.

Suomessa uskonnollinen fundamentalismi on suhteellisen marginaalinen ilmiö. Kovaäänisiä fundamentalisteja tosin löytyy jopa poliittisesta elämästä. Heillä on paljon sanottavaa seksuaalisuudesta ja ihmisen evoluutiosta. Ihminen ei ole voinut kehittyä apinasta, he toistelevat kiihkeästi ymmärtämättä, ettei evoluutioteoria suinkaan väitä ihmisen polveutuvan apinasta.

Yksi fundamentalistien strategioista on leimata tiede uskonnoksi. Tieteen tulokset ovat vain uskomuksia, he ilmoittavat. Niihin luottavat vain ”tiedeuskovaiset”.

Fundamentalisti ei kykene aitoon keskusteluun, sillä hänen kantansa on valmiiksi pultattu paikoilleen. Evoluutiosta hän toteaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja sillä selvä.

Toisin ajattelevien pilkkaaminen ei hänelle kuitenkaan ole vierasta. Sinun suvustasi en tiedä, hän saattaa tokaista, mutta minun sukuni ei ainakaan ole polveutunut apinoista.

Myös sana ”tiedeuskovainen” on tarkoitettu halventavaksi. Sillä halutaan herättää mielikuva omanlajisesta fundamentalistista. Termi on kuitenkin harhainen, sillä oikein käsitettynä tiede ei ole oppi. Se on menetelmä.

Tiede on tapa löytää luotettavaa tietoa: tietoa aineen rakenteesta, sen atomeista ja molekyyleistä. Tietoa planeetoista ja niiden kiertoradoista ja kaukaisista galakseista. Tietoa geologisista aikakausista, vuorijonojen muodostumisesta ja tietenkin elämän kehittymisestä maapallolla.

Tieteen kriittisen, itseään korjaavan menetelmän avulla, joka on hidas ja itsepäinen, on löydetty valtaisa määrä tietoa kaikista näistä ja tuhansista muista ilmiöistä. Tuota tietoa ei pidetä useinkaan viimeisenä totuutena. Se on kuitenkin luotettavinta, mitä tähän mennessä on onnistuttu saamaan selville.

Tiedettä voi ajatella eräänlaisena lapiona. Jos pitää kaivaa oja, jokainen ymmärtää, että lapio on paljon tehokkaampi menetelmä kuin raamatunlauseiden toistelu. Sikäli kuin tiedän, yhtään ojaa ei ole jälkimmäisellä keinolla saatu aikaan.

Jos muita kokemuksia on, kuulen toki niistä mielelläni. Mutta niitä odotellessa pysyn lapiouskovaisena. Armoton käytäntö on yksinkertaisesti osoittanut, että ojan kaivamisessa lapio (tai mekanisoitu lapio eli kaivinkone) on ylivoimaisesti paras menetelmä.

Aivan kuten tiede on paras menetelmä luotettavan tiedon saamiseksi.

Meillä lapiouskovaisilla ei ole pyhiä kirjoja. Meillä ei ole ylintä auktoriteettia. Emme tietenkään ole erehtymättömiä. Ja tämä elämänasenne erottaa meidät fundamentalisteista.

Tieteen lapiolla maata tonkiessamme esiin putkahtaa yllätyksiä. Sieltä löytyy joskus uusia asioita, jotka tyrmäävät vanhat uskomuksemme. Asioita, joista emme pidä.

Mutta sen sijaan että fundamentalistin tavoin käpertyisimme siilipuolustukseen, hyväksymme lopulta uudet ja ikävätkin asiat. Vaikka sitten pitkin hampain.

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa.

Kari Enqvist
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kari Enqvist

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X