Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kari Enqvist

Kolumni: Sääntö-Suomessa syödään puhdasta ruokaa ilman makuja

Käväisin hiljattain Italiassa, jossa aloin pohtia paradoksia.

Maailman onnellisuusindeksin mukaan italialaiset ovat näet Euroopan onnettomimpia ihmisiä. Surkeudessa heidät päihittävät vain kreikkalaiset. Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat Tanskan, Norjan ja Islannin johdolla vallanneet kärkisijat. Suomi sijoittautuu Sveitsin jälkeen viidenneksi.

Tilastot paljastavat kuitenkin, että italialaiset ovat eurooppalaisista kaikkein terveimpiä. Suomi keikkuu vasta sijalla kymmenen.

Kun meille samanaikaisesti vakuutellaan, että suomalainen ruoka on maailman puhtainta ja maailman parasta, miten on mahdollista, että tämä onnellisten laakso on sairaampi kuin onneton Italia?

Arvaan vastauksen: suomalainen ruoka voi olla maailman puhtainta, mutta se on kaukana maailman parhaasta. Sen saatoin jälleen todentaa Italiassa.

Siellä tomaatit ovat kypsiä, punaisia ja makeita. Kesäkurpitsat eivät ole puisia jättipötkäleitä, ja kananmunat maistuvat joltakin. Niissä on todennäköisesti enemmän raskasmetallijäämiä kuin mauttomissa suomalaisissa vastineissaan, mutta entä sitten? En nähnyt italialaisten kouristelevan ravintoloissa tai kaatuilevan myrkytysoireissa pitkin piazzoja.

Mitä väliä siis oikeasti on suomalaisen ruuan suuresti mainostetulla puhtaudella? Että voin syödä kalpeita ja vetisiä suomalaistomaatteja kymmenentuhatta vuotta ennen kuin saavutan promillen todennäköisyyden sairastua? Italialaistomaateilla siihen kuluisi sanokaamme tuhat vuotta - oletan tässä siis, että suomalainen tomaatti olisi kymmenen kertaa italialaista puhtaampi.

Kymmenen kertaa enemmän myrkkyjä! Kauheaa, huutaisivat kuorossa sekä maatalousministeriö että MTK. Ja vaatisivat sen varjolla lisää tukieuroja suomalaiselle ruokatuotannolle.

Mutta pelkkä puhtaus ei voi olla ruuan ainoa kriteeri. Siitä elävänä todisteena ovat terveinä pysyvät italialaiset. Väittäisin jopa, että maku on puhtautta tärkeämpi. Tässä suhteessa suomalaisilla luonnontuotteilla - marjoilla, kaloilla ja riistalla - ei ole hävettävää.

Ongelma on Suomessa kasvatettu ruoka.

Puhtauden ylikorostaminen sopii hyvin protestanttiseen sääntösuomeen. Elämälle pitää olla jämptit viranomaissäännöt.

Syömiseen ei Suomessa liity mielihyvää. Kun saadaan oikea määrän kaloreita ja raskasmetallipitoisuudet pysyvät alle kaikkien normien, elämä on muka mallissaan.

Ruuan pitäisi kuitenkin olla nautinto. Jos valinta pitää tehdä puhtaan ja maukkaan välillä, valitsen jälkimmäisen. Ei elämän tarkoitus ole noudattaa kaikkia sääntöjä tai syödä puhtainta mahdollista ruokaa.

Mutta mitä sanoa onnettomista italialaisista? Ehkä tässä on kyse paikallisen kalibraatioviivan tasosta. Pessimistinen suomalainen tanssii kadulla, jos halla ei vienyt kuin puolet viljasadosta eikä työttömyys kohonnutkaan yli sadan prosentin. Sen sijaan italialaisten odotukset saattavat olla ylioptimistisia.

Otetaan silti oppia italialaisista ainakin ruuan suhteen. Vaihdetaan samalla Maamme-laulu Veikko Laviin, joka riimitteli: ”Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo elämä.”

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa.

Kari Enqvist

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kari Enqvist

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X