Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kari Enqvist

Ei paluuta nationalismiin - EU:ta tarvitaan enemmän kuin koskaan

Toukokuussa 1950 julkaistiin ranskalaisen virkamiehen Jean Monnetin ehdotus Länsi-Saksan ja Ranskan hiili- ja teräsvarantojen yhdistämisestä. Ajatuksena oli, että Euroopan supervallat eivät yksinään voisi kontrolloida sotateollisuutensa raaka-aineita. Syntyi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, joka kasvoi Euroopan Unioniksi ja yli seitsemänkymmentä vuotta kestäneeksi rauhanprojektiksi.

Puoli vuotta aiemmin oli esitetty toinenkin ehdotus. Senkin taustalla oli toive Euroopan rauhantilan sementoimisesta pysyväksi maidenvälisen yhteistyön kautta. Asialla oli yksi kvanttifysiikan pioneereista, ranskalainen Louis de Broglie.

Valtioiden välinen yhteistyö on vaikeaa, mutta de Broglie tiesi, miten välttää kiistely: valitaan aihepiiri, jolla ei ole kenellekään välitöntä merkitystä. Perustetaan Euroopan yhteinen hiukkas- ja ydinfysiikan tutkimuskeskus, hän ehdotti.

Sellainen syntyi Geneven ulkopuolella, Ranskan rajan tuntumassa sijaitsevan Meyrinin kylän pelloille. Laitos sai nimekseen CERN, joka on lyhenne ranskankielisestä virallisesta rimpsusta. Symbolisesti rajaviiva kulkee Cernin alueen halki niin, että sen voi ylittää huomaamattaan monta kertaa päivässä.

Cern on ollut menestystarina. Nykyään jäsenvaltioita on 21. Suomi liittyi niiden joukkoon pitkään jahkailtuaan vuonna 1991.

Tutkijat eivät piittaa kansallisuusrajoista. He eivät edusta siellä lähtövaltioitaan vaan muodostavat transnationaalisen yhteisön. Tämän tiedän kokemuksesta: vietin siellä kaksi nuoruuteni vuotta.

Tutkijoiden päämäärä ei ole lypsää etuja valtiolle, jonka passia he sattuvat kantamaan. Heidän isäntänsä on koko ihmiskunta.

Cernissä tehdään perustutkimusta. Siellä pyritään selvittämään kysymystä, joka jo kaksi vuosituhatta sitten mietitytti Aristotelestä: mitä on aine?

Ajan henkeen kuuluu, että internetistä löytyy hourusivuja, joissa Cerniä syytetään kansainvälisen aseteollisuuden johtokeskukseksi. Niissä raivotaan alkuräjähdysteoriaa vastaan ja vihjaillaan salaliitoista. Jos kerran hiukkaskiihdytintä varten kaivettiin valtava tunneli, missä on kaikki se sora ja multa? Eipä kuulkaa näy missään isoja maakasoja!

Moiset väitteet ovat yksinkertaisesti mielenkiinnottomia. Ne ovat yhtä turhanpäiväisiä kuin someraivo, joka valeuutisten voimalla syyttää EU:ta milloin mistäkin. Sillä jos Cern on ollut menestystarina, sitä on ollut myös EU.

Cern todistaa, että nationalismin pauloista vapaa yhteistyö on mahdollista. Enää ei voi kuvitella paluuta tilanteeseen, jossa jokainen valtio hoitelisi itse oman perustutkimuksensa.

Ei myöskään ole kuviteltavissa paluuta puhtaisiin kansallisvaltioihin. Niistä unelmoivat eivät tiedä, mistä puhuvat. EU:ta ei tällä hetkellä tarvita vähemmän; sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Ei tarvitse olla oraakkeli nähdäkseen, että sadan vuoden kuluttua, kaikesta turbulenssista ja kaikista väliaikaisista taka-askelista huolimatta, Eurooppa on paljon yhdistyneempi kuin tänään. Ja Cern vieläkin kansainvälisempi.

 

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Kari Enqvist

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X