Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Helena Salakka

Jää suustasi kiinni - juuri niin pitääkin tehdä

Oletko sinä ihminen, joka vaihtaa sanasen niin bussikuskin, kaupan kassan kuin vastaan tulevan koiranulkoiluttajan kanssa? Oletko saanut kuulla, että jäät aina suustasi kiinni?

Ensi kerralla, kun sinua moititaan höpöttämisestä, vastaa, että juuri niin pitää tehdä. Suustaan pitää jäädä kiinni mahdollisimman monessa paikassa: niin työpaikan lounasjonossa kuin naapurin kanssa roskakatoksessa.

Yhdysvalloissa on tutkittu, että arjen pienillä livekohtaamisilla on hyvin suuri merkitys. Jopa niin suuri, että ne keikkuvat ykkösenä listalla, johon on merkitty, mitkä syyt ovat merkittävimpiä, että joku elää yli satavuotiaaksi. Kakkosena listalla tulevat läheiset ihmissuhteet. Ja vasta tämän jälkeen tupakoinnin lopettaminen, liikunta, ihmisen paino ja muut vastaavat tekijät.

Miksi näin? Kun joku heilauttaa meille iloisesti kättään ja moikkaamme takaisin, se vähentää kehossamme stressihormonia ja tuottaa mielihyvähormonia. Kun tämä toistuu, se vaikuttaa yleisfiilikseemme ja terveyteemme.

Muistan, kun olin muuttanut perheeni kanssa nykyiselle asuinalueellemme ja kävelin lähikatuja ensimmäisiä kertoja. Yhtäkkiä yhden talon pihalta tuntematon nainen huikkasi minulle: ”Jos tahdot milloin vain viinimarjoja, meiltä saa tulla poimimaan, vaikka emme olisi edes itse kotona.” Pari hassua lausetta - ja miten hyvä mieli siitä tulikaan!

Jokainen asuinalue, työpaikka ja kaupunki tarvitsee menestyäkseen tällaisia huikkailijoita ja höpöttäjiä. Heitä, jotka katsovat silmiin, sanovat jotain ihan tavallista vaikka säästä tai kysyvät pikakuulumiset. Väitän, että tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka ratkaisevat, millä työpaikoilla, missä taloyhtiöissä tai missä kunnissa viihdytään.

Huikkaileminen osoittaa, että toinen ihminen on huomattu. Hän ei ole ilmaa vaan hänellä on merkitystä. Hän on tärkeä.

Erityisen tärkeää tämä huikkailukulttuuri on kouluissa. Kävelenkö aikuisena hiljaa käytävillä vai moikkailenko opiskelijoitani? Kysynkö kännykkäänsä räplääviltä nuorilta, mikä on päivän hittianime tai suosikkipeli? Opetanko nuorille kulttuuria, jossa toisia huomioidaan eikä ohiteta? Entä mikä merkitys moikkaamisella ja kohtaamisella on sille nuorelle, jolla ei ole ympärillään ystävämassaa?

On arvioitu, että joka viides suomalainen kärsii yksinäisyydestä. Se on asia, johon meidän tulisi puuttua yhdessä pontevammin. Yksi keino on järjestää matalan kynnyksen tilanteita, joissa esimerkiksi nuorten on helppo mennä osaksi porukkaa. Kouluissa tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi koulunuorisotyöntekijöiden tilat, joissa voi pelailla tai hengailla - tai välituntiliikuntahetket. Kun juoksee yhdessä muiden kanssa sählypallon perässä, siinä voi tulla annettua ihan ex tempore yläfemmat ja huudettua jihuut, kun joukkue tekee maalin. Mihin nämä pienet kohtaamiset voivatkaan johtaa?

Kirjoittaja on lahtelainen opo ja kaupunginvaltuutettu.

Helena Salakka

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo käyttänyt ilmaisen tutustumisjaksosi?

Tilaa ESS Verkko Plus nyt 3 kk vain 9,90 € / kk!

(norm. 14,50 € / kk)

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Helena Salakka

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X