Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Eppu Salminen

Lapsia, pastaa ja serpentiinejä

Viime heinäkuussa Suomessa vieraili kaksi ystävääni Korsikalta. Risteilimme Näsijärvellä höyrylaiva Tarjanteella. Sen jälkeen menimme illalliselle appivanhempieni luo Tampereen Viinikkaan. Odottelimme ruokailua ja esittelin ystävilleni kehystettyä Aamulehden etusivua vuodelta 2011. Seisoin kuvassa tamperelaisen suihkulähteen huipulla ison siniristilipun kanssa. Kerroin vierailleni kuvan liittyvän Suomen jääkiekon maailmanmestaruuteen numero kaksi.

Ystävät kuuntelivat tarinaani huvittuneena, kun kolmevuotias poikani käveli huoneeseen. Hänellä oli asiaa. Korsikalaiset vieraani kumartuvat heti lapseni puoleen. He kuuntelivat tarkkaavaisesti pojan kertomusta piirustuksesta, johon kuvatussa talossa asui mörkö. Kerrottuaan tarinansa poika jatkoi tyytyväisenä matkaansa ja minä juttuani keskustorin kultajuhlista.

Jälkeenpäin mietin, miten helppoa olisi ollut ohittaa pienen lapsen asia: ”Odota vähän, vanhemmat puhuvat nyt”. Nämä karskit miehet antoivat kaiken huomionsa pojalleni. Vain hetkeä aiemmin he olivat leikelleet Näsijärvellä suomalaisia juustoja omilla isoilla korsikalaisveitsillään ja muistelleet vapaustaistelijoiden tekemiä pankkiryöstöjä Pariisissa. Nyt he kuuntelivat kolmevuotiaan asiaa samalla kiinnostuksella kuin 53-vuotiaan. 93-vuotiasta olisi epäilemättä kohdeltu samalla arvokkuudella.

Lapset ovat Etelä-Euroopan kuninkaallisia. Heitä paijataan ja silitellään. Heitä otetaan syliin ja heitä kuunnellaan. Sama arvostus kuuluu myös vanhuksille.

Kun matkasin perheeni kanssa ensimmäistä kertaa Korsikalle, nostelin hotellin parkkipaikalla autosta laukkujamme ja nukkuvia lapsiamme. Paikalle ilmestynyt hotellinjohtaja hymyili ja hakkasi kädellään selkääni. Hän osoitteli lapsiamme ja hoki epämääräisellä englannilla: Hero, hero! Sankari, sankari!

Suurperheeseen kohdistuvat säälivät suomalaiskatseet olivat vaihtuneet eteläeurooppalaiseen ihailuun. Olin ihmeissäni. Kun lähtökohtana pidetään tällaista suhtautumista, mietin kuinka vaikeaa elämä mahtaisi etelässä olla, jos EI pitäisi lapsista.

Suomessa lapsivihaavat pääsevät helpommalla. Toissa kesänä kävelin perheeni kanssa Tampereen keskustassa. Olimme matkalla kotiin, juttelimme lasten kanssa niitä näitä. Yhtäkkiä erään kerrostalon ikkunasta kuului vihainen huuto: ”Viekää ne lapset nukkumaan!” Kello oli yhdeksän illalla. Viikonloppuna. Etelässä tilataan siihen aikaan lapsille ravintolassa pastaa.

Vihainen tamperelaishuutaja tuli mieleeni viime uutenavuotena. Vastaanotimme uutta vuotta Korsikalla, pienessä vuoristokylän hotellissa. Ruokasalista avautuivat ikkunat jylhään vuoristoon ja tanssilattialla lapset juhlivat vuoden vaihtumista sulassa sovussa aikuisten kanssa. Keskiyöllä serpentiinit lentelivät ja korsikalaiset kansanlaulut ja Abban Dancing Queen sekoittuivat iloisesti toisiinsa. Aikuiset tanssittivat lapsia ja toisinpäin. Näin oli hyvä.

Välillä Suomen lapsikiintiö tuntuu jo olevan täynnä. On kuitenkin lohdullista tietää, että ainakin Korsikan vuoristokylissä on vielä hyvin tilaa myös jälkipolville.

Vaikkei siellä ymmärretäkään jääkiekosta yhtään mitään.

Kirjoittaja on lahtelaistaustainen näyttelijä.

Lue myös: Lukijalta: Kesäteatterille tärkeää varata paikka urheilukeskuksen ja sataman suunnitelmassa
Eppu Salminen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Eppu Salminen

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi