Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Eppu Salminen

Meitä rockin, rauhan ja rakkauden ystäviä on sumutettu

Kun Clashin Sandinista-triplalevy ilmestyi joulukuussa 1980, siitä tuli välittömästi suosituin vinyylini.

Kuuntelimme kavereiden kanssa keskittyneesti uudenlaista, vallankumouksellista julkaisua. Luimme innoissamme levypussissa olleita sarjakuvia ja biisien sanoja. Levyn kataloginumero oli FSLN1. Sillä viitattiin Nicaraguan sissijohtaja Daniel Ortegan puolueeseen.

Diktaattori Anastasio Somoza oli juuri syrjäytetty vallasta ja Ronald Reagan valittu USA:n presidentiksi. Sandinistit kamppailivat kuohuvassa maailmanpolitiikassa ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolella. He edustivat brittibändi Clashin keulahahmolle Joe Strummerille rokkia, rauhaa ja rakkautta.

Elokuussa irlantilainen U2-yhtye saapui Helsinkiin. Seurasin mahtipontista 360°-kiertueen konserttia loppuunmyydyllä Olympiastadionilla. Syksyinen ilta oli lämmin ja toivoa täynnä.

Lavan yllä oleva jättiruutu näytti kotiarestissa olevan, burmalaisen oppositiojohtajan, Aung San Suu Kyin videotervehdyksen. Yleisö mylvi.

U2 aloitti tälle hennolle naiselle omistetun kappaleen Walk On. Yhtyeen keulahahmo Bono itki. Stadion täyttyi valaistuista kännykkäruuduista ja sytkärien liekeistä. Aung San Suu Kyi vapautettiin samana vuonna kotiarestista. Hän edusti rokkia, rauhaa ja rakkautta.

Tämä edesmenneen kenraali Aung Sanin tytär on nykyään maansa johtaja, sen ensimmäinen valtiokansleri. Vuonna 2017 militantit buddhalaismunkit ja armeija aloittivat sortotoimet muslimivähemmistöön kuuluvia rohingoja vastaan.

Iskuissa tapettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Yli 700 000 joutui pakenemaan naapurimaa Bangladeshiin. Tuhansia poltettiin elävältä tai raiskattiin.

Maan äiti ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Aung San ei tuominnut julmuuksia sanallakaan. Tolkun ihmisenä hän vastasi maailmalta tulleeseen kritiikkiin toteamalla: on syytöksiä ja on vastasyytöksiä.

Viime kuussa julkaistu YK:n raportti tuomitsi Rakhinen osavaltiossa tehdyt julmuudet kansanmurhaksi. Vuorokausi raportin ilmestymisen jälkeen, Aung San Suu Kuyi puhui Yangonin yliopistossa runoudesta ja kirjallisuudesta.

Hän keskusteli opiskelijoiden kanssa faktan ja fiktion eroista, sekä Tuulen viemää -romaanista. Seuraavalla viikolla Burman hallitus ilmoitti, että sillä on ”nollatoleranssi ihmisoikeusloukkauksia kohtaan”.

Myös Daniel Ortega on edelleen vallassa. Sandinisti-presidentti hirmuhallitsee kansaansa yhdessä puolisonsa Rosario Murillon kanssa. House of Cards -tv-sarjan tavoin, vaimo toimii Nicaraguan varapresidenttinä. Ortega on julistanut maahan totaalisen aborttikiellon, myös raiskaus- ja insestitapauksissa.

Häntä on syytetty tytärpuolensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siitä huolimatta (tai juuri siksi) hänellä on takanaan vahva katolisen kirkon tuki.

Ortega on voittanut huijaamalla kahdet vaalit, vanginnut poliittiset vastustajansa, lopettanut vapaan tiedonvälityksen ja ammuttanut satoja mieltään osoittaneita ihmisiä.

Bono on kehottanut Aung San Suu Kuyita eroamaan. Jos Joe Strummer eläisi, luulen että hän vetäisi Ortegaa turpaan.

Meitä rockin, rauhan ja rakkauden ystäviä on sumutettu. Rankasti.

Kirjoittaja on lahtelaistaustainen näyttelijä.

Eppu Salminen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Eppu Salminen

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi