Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Eppu Salminen

Kun tärkeintä on leipoa rahaa, korvaukseksi riittävät pullakahvit

Kun tv-kanava tilaa tuotantoyhtiöltä reality- tai draamasarjan, se yrittää taistella itselleen hyvän ja edullisen sopimuksen. Tarjouskilpailulla tai ilman, hinta pitää saada mahdollisimman alas.

Kun kaupat on tehty, on tuotantoyhtiön vuoro tinkiä omat kustannuksensa niin mataliksi, että projekti jää myös osakkeenomistajille plussan puolelle. Matematiikka on yksinkertaista: mitä pienemmät kulut, sitä suuremmat tulot. Pääasia on leipoa rahaa. Jos siinä sivussa syntyy hyvä tv-ohjelma, se on plussaa.

Avustajille ja pienten roolien esittäjille maksetaan ilmaisilla leffalipuilla. Isojen roolien palkkiot pyritään hinaamaan mahdollisimman alas. Reality-sarjojen taviksille ei tarvitse välttämättä maksaa mitään. Kuvaajat, äänittäjät, puvustajat ja maskeeraajat saavat ammattiliiton minimipalkan. Parhaiten säästöä syntyy vähentämällä kuvauspäiviä ja työntekijöiden määrää.

Usein kitsastelu näkyy kuitenkin lopputuloksessa. Hyvää jälkeä ei tehdä vajaamiehityksellä eikä kiireellä. Ei millään alalla.

Eräs keskisuomalainen kaupunki antoi juuri varoituksen terveysalan yritykselle, joka oli rikkonut vanhusten hoidosta tehtyä sopimusta. Tämä yksityinen toimija oli pyörittänyt yksikköään toistuvasti vajaalla henkilökunnalla madaltaakseen palkkakulujaan.

Sokea ystäväni kertoi käynnistään samaisessa, suomalaisia politiikkojakin ahkerasti rekrytoineessa konsernissa. Hänellä oli lähete ylävatsan ultraäänitutkimukseen. Vastaanotolla sairaanhoitaja saatteli potilaan toimenpidehuoneeseen. Paita ja takki jätettiin pienen odotustilan naulakkoon. Kun hoitaja poistui, ystäväni odotteli pöydällä maaten lääkäriä saapuvaksi.

Pienen ajan kuluttua paikalle saapui mieslääkäri, joka tokaisi: ”Kädet ylös!” Tämän jälkeen hän puristi tuubista geeliä tutkittavan rinnuksille ja suoritti toimenpiteen sanomatta sanaakaan.

Operaation jälkeen hän sanoi potilaalleen: ”Ottakaa seinältä paperia ja pyyhkikää geeli pois”. Hän kehotti potilasta siirtymään toiseen kerrokseen maksamaan käynnistään. Kun ystäväni ilmoitti olevansa sokea, hän sai vastaukseksi lääkärin perässä kiinni pamahtavan oven.

Noin kymmenen minuutin ihmettelyn ja odottelun jälkeen ystäväni hapuili seiniä pitkin odotushuoneen ovelle. Sieltä hän hetken tunnustelun jälkeen löysi vaatteensa, jotka hän puki päälleen. Geelit olivat yhä rinnuksissa. Ystäväni eteni ovesta käytävään, josta hän lopulta löysi avustajansa.

Yhdessä he menivät maksamaan laskun. Kun tapauksesta tehtiin reklamaatio, yritys pahoitteli tapahtunutta. Hyvityksenä ystäväni sai kahvi- ja pullalipukkeet lääkärikeskuksen vieressä olevaan kahvilaan. Vain ilmainen leffalippu jäi uupumaan.

Kirjoittaja on lahtelaistaustainen näyttelijä.

Eppu Salminen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Eppu Salminen

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi