Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Eppu Salminen

Kolumni: Opettelin Monty Pythonit ulkoa, ja erään kerran siitä oli erityistä hyötyä

Suomen Lontoon-suurlähetystö julkaisi viime viikolla Facebook-sivuillaan tallenteen, jossa näyttelijä-koomikko Michael Palin onnittelee satavuotiasta Suomea. Palin kertoo videolla rakastavansa käyntejä maassamme. Hän vitsailee omaavansa pisaran suomalaista verta, ”tuolla jossakin, hyllylläni kenties”. Lopuksi Michael laulaa legendaarisen, Spamalot-musikaalissakin kuullun Finland-kappaleen.

Olen ihaillut Michael Palinia aina.

Monty Pythoneiden klassikkoelokuvassa Brianin elämä (Life of Brian, 1979) Palin näyttelee muun muassa Jeesuksen parantamaa ex-spitaalista, puhevikaista Pontius Pilatusta, sekavia puhuvaa profeettaa sekä ristiinnaulittuja symppaavaa roomalaissotilasta. Elokuvassa seikkailee tietenkin myös alastomia gladiaattoreita, parrakkaita naisia sekä ulkoavaruudesta tulleita olioita.

Palinin ja muiden pythoneiden käsikirjoittama tarina kertoo Jeesuksen kanssa samaan aikaan syntyvästä pojasta nimeltä Brian. Lahjoja tuovat viisaat miehet eksyvät elokuvan alussa väärään talliin. Graham Chapmanin esittämä Brian julistetaan messiaaksi. Turhautunut Brian yrittää selittää kansanjoukoille, että he ovat käsittäneet kaiken väärin. Kenenkään ei tarvitse seurata häntä. KENENKÄÄN ei tarvitse oikeasti seurata KETÄÄN.

Elokuvayhtiö EMI pelästyi rohkeaa käsikirjoitusta. Yhtiö veti projektilta rahoituksen vain kolme päivää ennen kuvausten alkua. Apuun tuli ex-beatle George Harrison, joka antoi ystävilleen kolme miljoonaa puntaa koska halusi ”nähdä elokuvan”. Filmi kuvattiin Tunisiassa vuonna 1978. Harrisonin ostama, ehkäpä maailman kallein pääsylippu, oikeutti hänet pieneen rooliin elokuvassa.

Harrisonista huolimatta elokuva joutui sensuurin kohteeksi. Vapaamielinen Ruotsi mainosti elokuvaa kehumalla sitä niin hauskaksi, että se kiellettiin Norjassa.

1980-luvulla Brianin elämän puhki kulutettu VHS-kasetti löytyi jokaisen itseään kunnioittavan teinin kirjahyllystä. Oli suurta hupia tunnistaa järjettömiä hahmoja vääntäviä näyttelijöitä maskiensa takaa sekä opetella ulkoa elokuvan repliikkejä. Olen nähnyt maailman parhaaksi komediaksikin valitun Brianin elämän kymmeniä kertoja.

Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin näistä katseluista oli minulle erityistä hyötyä. Oli keväinen ilta vuonna 2008 Lushnikin stadionilla, Moskovassa. Olin seuraamassa Mestareiden liigan finaalia Chelsea - Manchester United. Ottelun viimeisillä hetkillä Chelsean kapteeni John Terry tuli potkaisemaan rangaistuspotkua. Yllättäen hän liukastui sateen kastelemalla nurmella. Pallo liiteli maalin ohi.

United voitti.

Pettyneen Terryn kävellessä kohti pukuhuonetta, alkoi stadionilla kaikua tuttu sävelmä. Kappale oli Brianin elämän loppukohtauksesta, jossa iloinen ristiinnaulittujen joukko viheltelee ja laulaa auringonlaskussa punertavan taivaan alla. Koko Manchesterin fanikatsomo lauloi John Terrylle sydämensä kyllyydestä Always Look on the Bright Side of Life -kappaletta. Lauloin mukana.

Kiitos Michael Palin. Toivottavasti joku tekee myös sinulle upean onnitteluvideon täyttäessäsi sata vuotta 5.5.2043.

Eppu Salminen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Eppu Salminen

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X