Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Blogit ja kolumnit

Jarmo Punkkisen seikkailut, eli miten lahtelaiseen ravintolaan pääsee jonon ohitse

Tänä syksynä julkaistiin Tapani Ripatin toimittama kirja Loviisankatu 8. Kirja kertoo edellä mainitussa osoitteessa sijainneista ravintoloista, Torvesta ja Tirrasta, sekä Lahden Nuorisoteatterista. Koska vietin 1980-luvulla paljon aikaa tässä ”luovuuden linnakkeessa”, on kirjassa jokunen muistelu myös minulta. Yksi tarina ansaitsee mielestäni vielä hieman lisää taustoitusta. Tässä kertomus Jarmo Punkkisesta. De luxe version.

1980-luvun puolivälissä Lahdessa oli kaksi kapakkaa ylitse muiden, Nuutti ja Torvi. Olin jo päässyt opiskelemaan Helsinkiin, mutta tämä rakas kaksikko toi minut usein kotikulmille viikonloppuja viettämään.

Torven ja Nuutin suosion kääntöpuolena niihin oli vaikea päästä sisään. Nuutin jono oli puolikuun muotoinen, ja ovimies valitsi sisäänpääsijät naamakertoimen perusteella. Iso tippi lähtiessä auttoi joskus seuraavaan kertaan. Torven käytäntö oli selkeämpi, mutta jono jatkui yleensä Rautatienkadun kulmalle asti.
 

Kerran olin Lahdessa Salpausselän kisojen aikaan. Tapahtuma tuplasi jonot kapakoihin. Olin oluella Kantakrouvissa, torin kulmalla, nykyisen Santa Fen tiloissa. Seurueemme alkoi haaveilla siirtymisestä Loviisankadulle. Me menisimme Torveen.

Ulkona oli kova pakkanen. Ehdotin, että soitan ensin Kantiksen puhelinautomaatista Torveen ja kysyn jonon pituutta. Suunnitelmani sai kannatusta. Olin soittanut samalla asialla joskus aikaisemminkin ja saanut portsari Jartulta tyrmäävän vastauksen: ”Tuu ite kattoon, en mä ala täältä sulle raportoimaan.”

Jarttu vastasi Torvessa puhelimeen. Hetken mielijohteesta sanoin olevani Italian hiihtomaajoukkueen valmentaja Jarmo Punkkinen. Kerroin, että koko Italian joukkue haluaisi tutustua maineikkaaseen Torvi-ravintolaan. Ensin pitäisi kuitenkin tietää mahdollinen jonotusaika. Yllättynyt Jarttu kertoi että ovella oli pieni jono, mutta vakuutti sisäänpääsyn hoituvan. Maajoukkue oli Torveen tervetullut.
 

Lähdimme kokeilemaan onneamme. Tarkoituksenani ei ollut jatkaa jäynää sen pidemmälle, mutta kun saavuimme Torven ovelle, edessämme oli noin kymmenen ihmisen jono. Oven avasi Jarttu, tupakka toisessa kädessä. Ei kannattanut enää jonottaa, sillä Italian maajoukkue oli tulossa ravintolaan. Ihmiset kääntyivät pois pettyneinä ja Jarttu oli sulkemassa ovea. Minä pistin jalkani väliin.

Kerroin Jartulle törmänneeni juuri hyvään ystävääni Jarmo Punkkiseen. Punkkinen oli pyytänyt minua kertomaan joukkueen suunnitelmien muuttumisesta. He eivät tulisikaan illanviettoon. Jarttu siristi silmiään, mutta kiitti tiedosta. Hän oli sulkemassa taas ovea kun ehdotin, että meidän seurueemme mahtuisi ehkä nyt sisään. Jarttu mietti hetken. Hän heilautti sitten kättään, sisäänpääsyn merkiksi.

Jätimme takit narikkaan ja suunnistimme tiskille. Nostimme maljat Jarmo Punkkiselle ja nautimme Torven ainutlaatuisesta tunnelmasta. Lähtiessämme Jarttu ihmetteli saamansa juomarahan suuruutta.

Mitäs tuosta, olihan kisalauantai.

Kirjoittaja on lahtelaistaustainen näyttelijä.

Eppu Salminen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Blogit ja kolumnit

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi