Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Blogit ja kolumnit

Berliinin taivaan alla historia tuoksuu tuulessa ja mangot maksavat yhden euron

Operaatio Valkyyriaan osallistuneiden kapinallisten haudalla historia oli vahvasti läsnä.

Kuva: Tuomas Linna

Aavikon yli lentävä Australian ilmavoimien kone pudottaa pomminsa keskelle saksalaista joukko-osastoa huhtikuussa 1943. Räjähdys aiheuttaa verisen hiekkapilven, jonka keskellä makaa raskaasti hengittävä upseeri Claus von Stauffenberg. Hän on kuolleita tovereitaan onnekkaampi menettäessään vain vasemman silmänsä ja oikean kätensä. Toisesta kädestä jää Tunisian lämpöön kaksi sormea.

Vuotta myöhemmin, elokuussa, myös Itä-Preussissa on kuuma päivä. Saksan korkein sodanjohto on kokoontunut palaveriin 20. heinäkuuta 1944.

Hermann Göring ja Heinrich Himmler ovat peruneet tulonsa Sudenpesään, mutta valtakunnankansleri Adolf Hitler on paikalla. Se riittää.

Stauffenberg aktivoi kädentyngällään kiireesti kahta salkussaan olevaa räjähdettä. Toinen pommeista jää virittämättä, kun turvamies koputtaa oveen. Hän vaatii Stauffenbergin liittymään välittömästi viereisessä huoneessa olevaan seurueeseen.

Rautaristillä palkittu Claus von Stauffenberg kävelee ryhdikkäästi paikalle. Tämä runoutta harrastava eversti tervehtii Hitleriä ja istuu muiden upseerien joukkoon tutkimaan karttoja. Stauffenberg asettaa laukkunsa tukevan tammipöydän alle ja poistuu pian, vedoten tärkeään puheluun Berliinistä.

Pommi laukeaa kello 12.42. Neljä ihmistä kuolee välittömästi. Kuolleiden joukossa on eversti Heinz Brandt, mies, joka siirsi Stauffenbergin salkun viime hetkellä tammipöydän paksun tukijalan alle. Hitler säilyy hengissä.

Jo saman päivän iltana von Stauffenberg ja muut operaatio Valkyyriaan osallistuneet salaliittolaiset teloitetaan. Hitler elää vielä 254 päivää. Hän tekee itsemurhan bunkkerissaan 30. huhtikuuta 1945. Noiden 254 päivän aikana kuolee viisi miljoonaa saksalaista.

75 vuotta myöhemmin Berliinin taivaan alla on aurinkoista. Kävelen Alter St. Matthäus Kirchhofin hautausmaan portille. Muratit ovat vallanneet porttia ympäröivän muurin. Sisäänkäynnin vieressä on kahvila, jonka terassilta kuuluu iloista puheensorinaa. Katselen opastaulun karttaa, suunnistan kohti salaliittolaisten hautapaikkaa. Himmler kaivatutti pian hautajaisten jälkeen pettureiden ruumiit ylös ja määräsi ne poltettavaksi. Tuhkat huuhdottiin jätevesilaitoksen viemäreihin.

Etsiessäni salaliittolaisten hautaa kävelen surullisen kauniin lasten hautausmaan läpi. Matkani on reunustettu pikkuautoilla ja pehmonalleilla. Löydän perille ja asetan tulenvärisen ruusun hautakiveä vasten. Muistomerkissä on kapinallisten nimet, niistä ylimpänä lukee Claus von Stauffenberg. Hänelle Mannerheim myönsi aikoinaan 3. luokan Vapaudenristin.

Joku on laittanut muistomerkin päälle pienen kiven. Juutalainen traditio.

Seison haudalla pitkän hetken. Tunnen, kuinka historia tuoksuu tuulessa. Huomaan viereisellä polulla seisovan miehen, joka katsoo jättämääni ruusua. Mies nyökkää. Näin on hyvä.

Suunnistan takaisin portille ja kävelen hautausmaan vieressä olevalle aukiolle. Siellä on turkkilaiset markkinat. Kojuista löytyy hedelmiä ja vihanneksia. Mangot maksavat yhden euron. Ostan kolme, onhan niin kaunis päivä.

Kirjoittaja on lahtelaistaustainen näyttelijä.

Eppu Salminen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Blogit ja kolumnit

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi