Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Blogit ja kolumnit

Kolumni: Vanha keittokirja toimii myös elämäntaito-oppaana

”Paistetaan kauniin ruskeaksi hyvässä lämmössä”, resepti kehottaa rauhallisesti. ”Maailman parhaan kahvileivän” ohje ei aseta leipojalle turhan tarkkoja aikoja eikä asteita.

Keittiötä siivotessa löytynyt iäkäs keittokirja osoittautui varsinaiseksi mindfulness-oppaaksi. ”Kodin herkkuleivonnaiset – 500 valittua leivontaohjetta” tuntuu tietävän, että vähemmälläkin hötkyilyllä pärjää.

Opuksen ohjeita voisi lukea vain rauhoittuakseen maailmassa, jossa kaikilla on nykyään kiire.

On sovussa itsensä, muiden ja ympäristönsä kanssa eikä tarvitse esimerkiksi turhaa kulutusta arvonsa mittariksi.

Kiivastahtinen elämä tuntuu olevan osoitus siitä, että kuuluu yhteiskuntaan sen arvovaltaisena jäsenenä. Suorittamista korostavassa kulttuurissamme myös menestys on lähes pakkomielle.

Kilpailullisuus korostuu kaikkialla. Sillä, joka pärjää opintojen ja työpaikkojen mittelöissä, menee yhteiskunnan mittareiden mukaan hyvin. Raha on yksi ympäristön määrittelemistä onnistumisen merkeistä – sen, kenellä sitä on, täytyy ilman muuta olla valinnoissaan menestynyt.

Pikavilkaisu sosiaaliseen mediaan näyttää myös asioita, joita elämässä yleisesti pidetään hienoina ja tavoittelemisen arvoisina: esimerkiksi säntillinen liikuntaharrastus, oman lapsen pärjääminen, kaunis ulkomuoto, tyylikkäät ja terveelliset ateriat ja matkat.

Vanha keittokirja luottaa kokkiin, mutta riittääkö nykyisin kukaan ilman tiukkoja, ulkopäin tulleita vaatimuksia?

Suomalaisilla on hyvät lähtökohdat olla onnellinen kansa, mutta silti täällä on paljon pahoinvointia ja työkyvyttömyyttä masennuksen vuoksi. Opiskelijat palavat loppuun sisäistettyään yhteiskunnan koventuneet vaatimukset siitä, kuinka jokaisen on oltava mahdollisimman tuottava.

Aika ajoin on hyvä pohtia, mikä oikeastaan on hyvää tai – kulttuurimme termein – menestyksekästä elämää. Kenties meidän pitäisi laajentaa menestyksen käsitettä. Pitkäaikaisin ja syvin menestys jäänee somen julkaisujen ulkopuolelle. Se on rauhaa, hiljaista tyytyväisyyttä omaan elämään ja arkeen, siihen, mitä on tässä hetkessä.

Se voi olla hetki katujen vilinässä, kun tuntee kiitollisuutta saadessaan olla yksi kaupungin kesästä nauttivista ihmisistä. Se on itsetuntemusta, sitä, että tietää, että elämässä on mahdollisuus oppia koko ajan lisää.

Sitä, että kokee elämänsä merkitykselliseksi eikä tarvitse välittää siitä, mitä mieltä muut omista valinnoista ovat. On sovussa itsensä, muiden ja ympäristönsä kanssa eikä tarvitse esimerkiksi turhaa kulutusta arvonsa mittariksi.

En raaskinut heittää pois vanhaa keittokirjaa. En, vaikka se ei ollut kuullutkaan valkoisen viljan, sokerin tai kerman vaaroista. Se tehtiin maailmassa, jossa ei ollut pakko olla koko ajan huippukunnossa ja mahdollisesti vielä muita paremmassa iskussa.

Maailman parhaan kahvileivän salaisuus lienee ohjeen loppusanoissa: ”Leikataan paloiksi. Syödään heti tuoreena.”

Sama pätee elämään. Se on parasta juuri nyt, tässä, yksi viipale kerrallaan.

Kirjoittaja on orimattilalainen kirjailija. Mila.teras@gmail.com

Mila Teräs
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Blogit ja kolumnit

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi