Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Blogit ja kolumnit
Katriina
Ranne
katariina.ranne@ess.fi

Miten matka-addikti tajusi matkustaneensa aina väärin

Millaista olisi nähdä meri ensimmäistä kertaa elämässään vasta aikuisena? Tai tehdä vain kerran elämässään ulkomaanmatka, hitaasti hevoskyydillä, junalla tai jopa kävellen? Vanhoja elämäkertoja tai romaaneja lukiessa törmää kuvauksiin tällaisista kokemuksista. Kadehdin vilpittömästi niiden kokijoita.

Vaikka lapsuudenperheeni ei tehnyt ulkomaanmatkoja (ainoana poikkeuksena yksi Ruotsin risteily minun ollessani 9-vuotias), aloin heti lukioikäisenä tarttua jokaiseen tilaisuuteen lähteä ulkomaille nuorisovaihtojen ja vapaaehtoistyöleirien avulla.

Matkoilla kokemani elämykset ovat olleet vahvoja, mutta väitän, että viimeistään halpalentoyhtiöiden perustamisen jälkeen olemme menettäneet jotain mitä entisaikojen matkustajilla oli: hyvin pitkän valmistautumisen, hitaan matkustamisen sekä matkojen ainutkertaisuuden tajuamisen.

Mitä halvempia ja nopeampia lentoyhteyksistä on tullut, sitä enemmän me matkustamme ja sitä vähemmän yksi elämys merkitsee. Väitän, että jopa silloin, kun olen ollut kiitollinen tansanialaiselle isäntäperheelle ainutlaatuisesta ajasta heidän luonaan, olen ollut jollain lailla pilalla: olen tiennyt, että voin tulevaisuudessa kokea monta muuta ainutlaatuista elämystä uusilla matkoilla.

Kuten tyypillinen lisää hamuava elämysaddikti, en tietenkään tajunnut tilannettani ennen kuin katkaisuhoidon jälkeen. Luettuani tarpeeksi paljon siitä, kuinka lentomatkailu on yksi suurimpia hiilijalanjälkeemme vaikuttavia päästöjä, päätin vähentää lentämistä radikaalisti. Siinä missä vaikkapa autottomuus tai kasvisruuan suosiminen on tuntunut minusta helpolta ja luonnolliselta, matkasuunnitelmista luopuminen riipi ensin sydäntä. Sitten tajusin, että kyse ei olekaan luopumisesta: meillä on käsillä mahdollisuus saada takaisin matkustamisen täysi merkityksellisyys.

Kyse ei olekaan luopumisesta: meillä on käsillä mahdollisuus saada takaisin matkustamisen täysi merkityksellisyys.

Kun ennen matkustin vanhaan opiskelukaupunkiini Lontooseen vähintään kahdesti vuodessa, nyt edellisen ja seuraavan matkani väliksi tulee yli kaksi vuotta. Näiden vuosien aikana olen kirjoittanut siellä asuville ystävilleni kirjeitä. Näemme enää harvoin, mutta käsinkirjoitetut kirjeet harvojen tapaamisten välillä tuntuvat olevan toimiva ja nautinnollinen tapa säilyttää ystävyys. Seuraavan Lontoon-matkani aion tehdä laivalla ja junalla, ja fiilistelen jo nyt myös itse matkantekoa.

Ulkomaanmatkojen määrän reipas vähentäminen on tuonut selvästi enemmän aikaa kotiseudusta nauttimiseen. Viime kesäni kohokohtia oli pyöräretki Lahdesta vanhaa maalaistietä Vääksyyn.

Aina ei tarvitse lähteä edes kotiovesta. Lintulaudallamme parveilevia siivekkäitä tänään katsellessani tajusin, että niiden seuraaminen on aivan kuin snorklausta: saa ihastella läheltä värikkäiden eläinten liikkumista. Kun en lennä snorklaamaan, autan omalta osaltani siinä, että maapallon lämpötila ei nousisi kahta astetta ja edes osa valtamerien koralleista jäisi eloon.

Kirjoittaja on lahtelainen kirjailija, joka pohtii kolumneissaan arjen ekologisia valintoja.

katriina.ranne@helsinki.fi

Katriina Ranne
katariina.ranne@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Blogit ja kolumnit

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi