Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Blogit ja kolumnit

Rosa Liksom: Kotikyläni oli jo kuolemassa, nyt se heräilee henkiin, kiitos nuorten

Vuosituhannen alussa kylässä asui ympärivuotisesti enää muutama ihminen. Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa kymmenisen vuotta sitten, kirjoittaa Rosa Liksom.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa alkoi ennennäkemätön rakentamisen kausi. Näytti siltä, että maaseudullakin voi saada toimeentulonsa.

1960-luvulla kaikki muuttui. Metsätyöt olivat olleet keskeinen tapa ansaita rahaa talven hiljaisina aikoina. Metsurit korvattiin metsäkoneilla, ja perheiden elintaso romahti.

Samaan aikaan tehtailla tarvittiin työvoimaa. Kylien köyhimpien oli pakko muuttaa töihin joko etelään tai Ruotsin autotehtaisiin. Kylät alkoivat tyhjentyä. Sama kehitys tapahtui kaikkialla Länsi-Euroopassa.

Neuvostoliitossa maaseutu oli tyhjennetty jo 1930-luvulla ”yhdessä yössä” pakkokollektivisoinnin yhteydessä. Kolhoosien ulkopuolelle jääneet kyyditettiin tehdastyöhön eri puolille maata.

Kotikyläni kohtalo Tornionjokilaaksossa noudatti yleistä kaavaa. Sotien jälkeen rakennettiin taloja, syntyi paljon lapsia. Kylään nousi kaksi kauppaa, E-kauppa ja SOK-kauppa. Molempiin riitti asiakkaita.

Nuorisoseurantalo rakennettiin talkoilla, ja siellä pidettiin vähintään yhdet tanssit viikossa. Tansseihin kerääntyi väkeä kaikkialta lähikyliltä. Kesäviikonloppuna tuhat tanssijaa ei ollut mikään poikkeus. Nuoret löysivät toisensa tansseista, perustivat perheen, rakensivat talon ja alkoivat maanviljelijöiksi.

Iloa kesti rapeat kymmenen vuotta. Sitten yhteiskunta kaipasi rakennemuutosta. Ruotsin rajan tuntumasta oli helppo lähteä töihin Volvon ja Saabin tehtaille. Isännät naulasivat laudat ikkunoihin, vaatteet pakattiin matkalaukkuihin ja kylän Volkkari kuljetti perheen uuteen maahan ja uuteen elämään. Ne, jotka eivät lähteneet Ruotsiin, lähtivät etelään opiskelemaan.

Tälle vuosituhannelle tultaessa kylässä asui ympärivuotisesti enää muutama ihminen. Hylätyt talot lahosivat tuulessa ja tuiskussa. Koulu oli lopetettu jo 1980-luvulla. Nuorisoseurantalo oli pystyssä, mutta tansseja järjestettiin pari kertaa vuodessa. Väkeä ei riittänyt edes juhannustansseihin.

Entä nyt?

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa kymmenisen vuotta sitten. Hylättyjen talojen asukkaiden lastenlapset alkoivat ostaa perikunnilta taloja vapaa-ajan käyttöön. He remontoivat talot, rakensivat uudet saunat ja grillikodat.

Nyt nämä kolmikymppisten nuorten perheet tulevat Oulusta, Rovaniemeltä ja ympäri Lappia viettämään viikonloppuja maaseudulle. Vanha kyläkauppa sai paluumuuttajapariskunnan. Molemmat ovat kokkeja. Kaupan lisäksi heille tuo elantoa catering-palvelu ja ravintola, jonka he ovat rakentaneet vanhaan koulun keittolaan. Sieltä saa loistavaa kotiruokaa viikonloppuisin.

Kolumnisti on kirjailija ja taiteilija.

Lue myös: Lahden väkiluku hipoo taas 120 000:n rajaa, muuttovoitto tuli ulkomailta
 
Rosa Liksom
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Blogit ja kolumnit

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi