Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Blogit ja kolumnit

Omaishoitajan synkkä eläintarha

Keväällä luin netistä jutun seniorikansalaisesta, joka oli harhaillut Espoossa eläinhäkki kädessään. Siinä oli ollut parikymmentä kuollutta gerbiiliä. Loput noin sataviisikymmentä gerbiilivainajaa löytyi rivitaloasunnosta, jossa vanhus asui tyttärensä kanssa.

Olin viime vuonna matkalla Berliiniin. Lentokoneessa vieressäni istui tyylikkäästi pukeutunut, terhakka kuusikymppinen nainen, joka tuoksui Chanel 5:ltä. Hän piti sylissään Louis Vuittonin komeaa laukkua. Aina kun laukusta kuului rapinaa ja natinaa, nainen jutteli laukkuun rauhoittavalla äänellä ja työnsi sinne jyvän kokoisia herkkupaloja.

Ajattelin, että laukussa on pieni koira tai kissa, mutta äänet eivät sopineet kumpaankaan eläimeen. Nainen huomasi minun tuijottavan laukkua ja alkoi kertoa. Hänellä oli laukussaan Sonja ja Oliver. He olivat matkalla näyttelyyn Berliiniin.

Vanha rouva Sonja oli muutamaa vuotta aiemmin palkittu Suomessa epävirallisissa kisoissa ja oli tottunut lentokonematkaaja. Oliver, vauveliini, oli matkalla elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn. Hän osallistuisi baby-luokan kisaan.

Sonja ja Oliver olivat rekisteröityjä gerbiilejä, pieniä jyrsijöitä. Nainen kertoi osallistuvansa gerbiilinäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla aina kun se vain on mahdollista.

Aikaa hänellä oli rajoitetusti, koska eläinharrastuksensa lisäksi hän toimi omaishoitajana. Hän oli entinen lääkäri ja asui ”kivassa” rivitalossa Espoossa.

Nainen sanoi käyttävänsä ainoastaan suoria lentoja, koska jyrsijät yleensä ja eteenkin gerbiilivauvat, kuten Oliver, stressaantuivat lentomatkojen aikana. Ne eivät pitäneet ilmanpaineen muutoksista eivätkä melusta. Näyttelymatkoilla nainen asui gerbiiliystävällisissä hotelleissa, joita löytyy ”jokaisesta itseään kunnioittavasta suurkaupungista ja ajan henkeä aistivasta taajamasta”.

Berliinin jälkeen seuraava näyttely olisi pari viikkoa myöhemmin Budapestissä Unkarissa. Näyttelyiden välissä nainen pistäytyisi tarkastamassa, että kotona Espoossa kaikki on hyvin. Ennen Unkaria hän halusi myös vaihtaa Sonjan junioriluokassa kilpailevaan Emmaan.

Rotupuhdas Emma odotti häntä nyt kotona. Se olisi näyttelyn aikaan juuri parhaassa näyttelyiässä eli satakaksikymmentäviisi vuorokautta vanha.

Lennon aikana selvisi, että naisella oli kotonaan toistasataa rekisteröimätöntä gerbiiliä. Ihmettelin, kuka hoitaa hänen eläintarhaansa silloin kun hän itse on reissussa.

Nainen naurahti tyytyväisenä ja sanoi matkustavansa ilman huolia. Hänen muistisairas isänsä, joka asui hänen kanssaan, hoiti lemmikkejä.

Keväällä luin netistä jutun seniorikansalaisesta, joka oli harhaillut Espoossa eläinhäkki kädessään. Siinä oli ollut parikymmentä kuollutta gerbiiliä. Loput noin sataviisikymmentä gerbiilivainajaa löytyi rivitaloasunnosta, jossa vanhus asui tyttärensä kanssa.

Rosa Liksom

on kirjailija ja taiteilija.

Rosa Liksom
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Blogit ja kolumnit

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi