Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Pienillä teoilla on suuria vaikutuksia

Nykyinen elämänrytmi näyttäytyy usein kiireisenä ja vaativana. Korostunut yksilöllisyys, menestyminen ja taloudelliset kovat arvot saavat usein paljon tilaa etenkin julkisuudessa käytävässä keskustelussa. Hyvän elämän edellytykset koostuvat kuitenkin monista osatekijöistä. Riittävän toimeentulon ohella tarvitaan arkielämää tukevia hyvin toimivia peruspalveluja, mutta myös tunne turvallisesta osallisuudesta elin- ja asuinympäristössä.

Tällaisessa tilanteessa tuleekin miettineeksi, millainen merkitys on arkisen kanssakäymisen vaikutus kovien tavoitteiden ja vaatimusten ilmapiirissä? Millaisia ovat sellaiset pienet, usein huomaamattomasti toteutuvat jokapäiväisen elämän tapahtumat, joilla voi olla merkitystä? Huomaammeko kaiken kiireen ja tohinan keskellä esimerkiksi, että ihmisten hyvällä, kohteliaalla kohtaamisella ja huomioon ottamisella on vaikutusta hyvinvoinnin kokemiselle niin työelämässä kuin arkisessa elämässä yleensä?
 

Onnistunut ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu muutamiin hyvin yksinkertaisiin, monesti luontevasti tapahtuviin asioihin. Niin yksinkertaisiin, että niiden tarkasteleminen voi tuntua naivilta ja tarpeettomalta.

Toisen ihmisen huomioon ottaminen toteutuu esimerkiksi niinkin tavanomaisessa tapahtumassa kuin päivittäinen tervehtiminen. Tervehtiminen sinällään on kohtelias hyvä tapa. Tuntematontakin voi tervehtiä, ainakin maalaiskunnan raitilla. Tervehtiminen liittää osapuolet luontevasti yhteiseen arkiseen elämänpiiriin ja voi toimia myös myönteisenä viitteenä osallisuudesta.

Tällaisella pienellä yksinkertaisen tuntuisella arkisella eleellä voi olla suuri merkitys kaikille, mutta varsinkin yksinäisille ihmisille. Heidän määränsä on kasvussa erityisesti ikääntyneiden joukossa.
 

Yksinäisyys tunnistetaankin yhteiskunnassa yhä suuremmaksi ongelmaksi. Se on olotila, joka ei välttämättä näy heti ulospäin, vaan konkretisoituu usein yksityisen ihmisen elämäntilanteeksi vähitellen. Yksinäisyyttä pitää torjua laajasti muun muassa järjestämällä ihmisille mahdollisuuksia harrastaa ja osallistua erilaiseen toimintaan. Yksinäisyyden torjunnan pieniä myönteisiä eleitä voisivat olla kuitenkin myös esimerkiksi arjen keskellä tapahtuvat keskustelunavaukset lähimmäisten kanssa silläkin uhalla, että joskus niitä voidaan pitää omituisina tai tungettelevina.

Itse kullekin on tärkeää tulla kuulluksi erilaisissa elämäntilanteissa. Voimattomuuden tunne tilanteessa, jossa on kyse omaan elämänpiiriin kuuluvan asian etenemisestä tai toteutumisesta ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen on vähintään turhauttavaa, mutta ääritilanteessa se voi olla lannistavaa.

Kuuntelemisella ja avoimella keskustelulla on tärkeä hyvinvoinnin kokemista edistävä rooli elämässä yleensä, mutta etenkin omaan elämänpiiriin vaikuttavien muutosten tai tapahtumien yhteydessä. Monipuolinen, hyvä keskustelu tukee mieltä askarruttavien asioiden pohtimista ja ymmärtämistä. Syrjään jäämisen tunne vähenee, jos syntyy kokemus, että mielipiteillä on merkitystä, vaikka asiat eivät etenisikään lopulta omien toiveiden mukaisesti.
 

Ihmisten välisen luontaisen, hyvän kanssakäymisen tärkeitä ulottuvuuksia ovat palveleminen ja auttaminen. Tavanomaisessa arkielämässä nämä toteutuvat läheisten kesken huomaamatta, pyyteettömästi. Palveleminen saa rakenteellisemman ja säädellymmän merkityksen silloin, kun on kyse esimerkiksi sairaiden, vanhusten tai vammaisten hoidosta. Silloin palvelulle asetetaan myös eettisten arvojen mukaisia julkisia vaatimuksia.

Käytännön työssä korostuvat erityisesti kyky ja taito asettua palveluja tarvitsevan asemaan ja tilanteeseen. Tällainen myötäelämisen kyky edistää huomattavasti esimerkiksi hoidon ja hoivan onnistumista. Sitä tarvitaan sitä enemmän mitä huonompi on autettavan oman toimintakyky.

Hyvän, onnistuneen kohtaamisen muitakin esimerkkejä löytää paljon. Niissä onnistuminen tukee toivottavasti osaltaan kanssaihmisen kokemaa hyvän elämän tunnetta. Voi myös ajatella, että yrittäessään toimia myönteisesti lähimmäisten kanssa voi päästä itsekin kokemaan vastaavaa. Lienee niin, että ”niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa”. Ystävällisyys, kohteliaisuus ja toisten kunnioittaminen ovat tärkeitä arvoja niin kahdenvälisessä kanssakäymisessä kuin julkisessa keskustelussakin. Vastakkain asettelu harvoin on paras tapa edistää asioita.
 

Pentti Lampi
Lääkintöneuvos, kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen (kok.)
Hollola

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi