Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Vierailija

Jukka Oksaharju: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Valtion omistajaohjaus seilasi jälleen kerran karille. Ikuiseksi ongelmaksi on muodostumassa se, että poliitikkolauma yrittää yhtäaikaisesti esittää omistajaohjaajaa, liikkeenjohdon sparraajaa, työehtojen valvojaa, saavutettujen etujen suojelijaa ja yleisen moraalin vartijaa. Samalla jää ymmärtämättä eri toimialojen pysyvä rakennemuutos, josta Postin osakseen saama kansanhuomio on jäävuoren huippu.

Moni perinteikäs kotimainen yritys on aiemmin toiminut melko suojatussa markkinassa ja tehnyt tuhtia tulosta. Tällöin on voitu maksaa elämiskustannuksiin nähden säädyllistä palkkaa. Kilpailu on sittemmin muuttanut yhtälöä.

Kun uuteen kilpailutilanteeseen ajautuneilla toimialoilla ei päästä sopimaan paikallisesti eikä joustoja ole, ei pystytä enää kauaa rimpuilemaan maailmanmarkkinoiden menossa.

Globaali markkinatalous ei tunne armoa. Sen pelisääntöihin sopeutumattomat jäykimmät yritykset löytyvät jo Titanicin kannelta ja siirtyvät vähitellen manan majoille.

Työpaikkoihin kohdistuu ennennäkemätöntä painetta.

Tarpeen mukaan pitäisi olla riittäviä palkkajoustoja alaspäin, ja silloin kun menee hyvin, pitäisi maksaa kannustinlisiä.

On tietenkin selvää, että kymmenien prosenttien palkanalennuksen jälkeen vain harva tulee enää toimeen. Elämisen hintataso on kriittisen tärkeä mutta kuitenkin erillinen kysymys.

Työntekijän palkan maksaa yrityksen asiakas, ei omistaja. Siksi asiakkaalle tarjolla olevat palvelut ja niiden kysyntä ovat palkanmaksukyvyn mittari.

Työpaikkoihin kohdistuu ennennäkemätöntä painetta. Ääritehokkaiden uusien toimijoiden rantauduttua uhan alla ovat lähtökohtaisesti kaikki.

Esimerkiksi Helsingin pörssin maakunnalliset mediayritykset saavuttivat vielä 2010-luvun alussa investoinneilleen keskimäärin 24 oman prosentin tuoton. Tänään vastaava lukema on alle kuusi prosenttia. Google ja Facebook porskuttavat mainos- ja sisältötuotoilla.

Tilikaudella 2010 tavarataloyhtiö Stockmannin vastaava tuottoaste oli 9 prosenttia. Viime vuonna lukema mateli viisi prosenttia miinuksella. Nyt osa asiakkaista käyttää tavarataloa sovituskoppina ja muiden yritysten verkkokaupat kiittävät tilauksista.

Vuodelta 2010 pankkikonserni Nordea takoi 13 prosentin oman pääoman tuoton. Kuluvan vuoden tammi-syyskuulta lukema osoittaa kolme prosenttia.

Elintarvikeketjussa Apetit, Atria, HKScan ja Raisio tekivät vuosikymmenen alussa keskimäärin neljän prosentin vuosituottoa omistajien varoille. Viime vuodelta tuottotaso oli kolme prosenttia miinuksella. Heikko hinnoittelu- ja neuvotteluvoima yhdistettynä tuontitavaraan kurittaa.

Kansanosake Nokian oman pääoman tuotto on rapissut vuoden 2007 ”parhaiden päivien” jopa 54 prosentin tasosta nykyiseen nollan tuntumaan. Parhaillaan yritystä on vastassa kiinalaisten Huawei.

Mainitut pääoman tuottoasteet eivät houkuttele omistajia uuteen riskinottoon ennen kilpailukyvyn parantumista. Muutoksen pakko tulee toimiala- ja kansalliset rajat ylittävästä kiristyneestä kilpailusta. Kun kustannukset ovat jäykät ja uudet kilpailijat vievät tuloja, yhtälöstä kumahtavat lopun alkutahdit. Vetelään ja vanhaa suojelevaan omistajaohjaukseen ei ole enää varaa, jos työtä halutaan säilyttää.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi