Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Liha, pakattuna vai ilman?

Meidän tulisi keskittyä siihen, miten syömämme elintarvikkeet pakataan.

Helsingin kaupunki, Lahden kaupunki, Unicafen ruokala, tässä vain muutamia tahoja, jotka viime aikoina ovat miettineet tai jo lopettaneet lihan käytön ruokaloissaan perustellen asiaa lihantuotannon vaikutuksilla ilmastoon.

Julkiset toimijat ovat toiminnallaan aiheuttaneet paljon keskustelua ja otsikoita syyllistäen ilmaston pilaamisesta kotimaisen ruuantuotannon alkutuottajat, mikä on tuntunut heistä pahalta, etenkin kun huomioidaan maatalouden yleinen tilanne nykyään.

Kun mietitään, millaisen hiilijalanjäljen kotimainen lihan- tai maidontuotanto aiheuttaa, eivät alan asiantuntijatkaan ole asiasta yksimielisiä. Laskentatapoja on monia ja niistä kiistellään aina EU-tasoa myöten.

Vain pieni osa elintarvikepakkauksista käytetään muiden muovituotteiden raaka-aineeksi.

Tässä kohdin onkin syytä jokaisen kuluttajan kaivaa vanhat biologian opit muistista ja muistella fotosynteesin kaavaa, missä vihreät kasvit muuttavat ilman hiilidioksidia hapeksi ja sokeriksi, ja luottaa omaan järkeen. Toisin sanoen: mitä enemmän meillä Suomessa on hyvin kasvavaa nurmea, sitä enemmän se nielee ilman hiilidioksidia. Koska nurmea pyritään kasvattamaan eläimille mahdollisimman paljon, herää kysymys: miten tämä voi pilata ilmastoa?”

Sen sijaan, että väännämme kättä pihatoissa märehtivistä lehmistä, meidän tulisi keskittyä siihen, miten syömämme elintarvikkeet pakataan. Suurin osa kotiin kannetuista makkaroista tai jauhelihasta on pakattu muoviin, jota sitten tuskaisena keittiön jätepussit täynnä kannamme joka viikko kierrätykseen. Kyllä, kierrätykseen – eikö se sitten ole oikein, muovihan kiertää takaisin? Aivan, mutta suuri osa muovipakkauksista poltetaan energiaksi.

Kun tiedetään, että erilaiset muovit ovat öljypohjaisia tuotteita, saa kierrätys uuden merkityksen. Kierrätämme siis öljyä poltettavaksi, joka ei enää niin innostavalta kuulostakaan.

Vain pieni osa elintarvikepakkauksista käytetään muiden muovituotteiden raaka-aineeksi, mutta tämä vaatii kuluttajilta tarkempaa lajittelua, mahdollista pesua ja taloyhtiöiltä uusia jäteastioita, jotka aiheuttavat lisäkuluja. Haluammeko tällaista, eikö olisi järkevämpää pyrkiä pois tai ainakin vähentää jätteen tuottamista ylipäätään.

Mihin ovat kadonneet ne entisaikojen lihatiskien sedät ja tädit, jotka pyöräyttivät makkarat paperiin, siivuttivat tarvittavan määrän metrin mittaisesta pötköstä tai heittivät palapaistia puntariin kymmenen gramman tarkkuudella ja teippasivat tarralapulla paperin kiinni? Onko kuluttajista tullut laiskoja, kun muovipaketin voi poimia kyytiin kysymättä mitään, vai kauppiaista tehokkuuden tavoittelijoita, kun lihatiskille ei tarvitse palkata ketään?

Hygieniamääräyksetkin ovat todennäköisesti muuttuneet, mutta tehdäänkö kaikki edellä mainittu sen kustannuksella, että kannamme muovipakkauksia eli öljyä, poltettavaksi? Pakkauspaperit tehdään uusiutuvasta materiaalista eivätkä ne luonnossakaan säily viittä sataa vuotta, kuten muovi, jos ne sinne päätyisivät.

Sen sijaan, että osoitamme sormella laitumella tallustelevaa lehmää ja tilallaan touhuavaa viljelijää, kääntäkäämme sormi pakkauksiin ja siihen, miten niistä päästä eroon. Suomalaisella, laadukkaalla lihalla on kysyntää, pakataan se vain oikein – hiilijalanjälkiä jättämättä.

Sanna Heikkinen
Puheenjohtaja
Orimattilan Keskusta

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi