Voi tätä surun päivää. Nyt aikovat viedä eläkeläisen ainoat ystävät, nuo peliautomaatit lähes tykkänään, ties minne. Kivitalon hintahan niihin on mennyt, mutta toisesta olisi vielä nurkka jäljellä. Täytynee sitten ottaa netti apuun senkin tuhoamiseksi. On täytynyt välttää sen käyttämistä, kun se ei mene kauppojen tapaan yhdeksältäkään kiinni ja nukkuakin pitäisi.

Ahneitahan nuo pirulaiset ovat, mutta kun ne sitten harvoin unohtavat tavoitteensa, on hymy herkässä. Kukapa se kaverilleen jaksaa pitkään murjottaa.

On olemassa keinoja nyt esitettyjen lisäksi pelihaittojen vähentämiseksi. Nykyiset tuntuvat vähän villaisilta, kun koneille pääsyä hankialoitetaan samalla, kun maksimaallista voittoa kuitenkin tavoitellaan.

Jos todella tahtoisimme pelihaittoja vähentää, niin voitontavoitteusta pitäisi tinkiä. Esimerkiksi niin, että pelikonetta ei voisi pelata kuin korkeintaan 20 sentin panoksella. Silloin ainakin meidät todellisuustajumme menettäneet pakotettaisiin säästökuurille, kun unelmat satumaisesta voitosta kuihtuisiva pariin kymppiin.

Tälläinen päätös ei lupaisi kyllä hyvää pelikoneille. Veikkauksen voitot näistä pilipalikoneista saattaisi jäädä niin ohkaisiksi, ettei niillä kunnon johtajabonuksiakaan kehtaisi antaa, kun tuotto ja ylläpitokustannukset lähenisi toisiaan.

Vanhoja kunnon pajatsoja odotellessa.

Martti Suni
Vääksy