Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Maakuntajohtaja Laura Leppänen: Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus vaikuttaa maakuntaan ja kuntiin

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta valmistellaan parhaillaan ympäristöministeriön johdolla. Tavoitteena on, että hallituksen esitys saadaan eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä 2021.

Maankäyttö- ja rakennuslaki ohjaa rakentamista ja kaavoitusta. Ilman kaavaa ei tule uusia asuinalueita tai liikenneyhteyksiä. Kaavoituksella tehdään maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä elinkeinopoliittisia valintoja, luodaan edellytyksiä kestävälle aluerakenteelle ja turvataan riittävät virkistysmahdollisuudet. Kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta. Kuntien erilaisia intressejä ja etujen ristiriitoja voidaan ratkaista vain keskinäisellä keskustelulla ja yhdessä prosessissa.

Vastoin yleistä harhaluuloa, kaavoitus on aivan muuta kuin piirtämistä. Seudullisessa tai maakunnallisessa suunnittelussa kaavan piirtäminen on prosessin viimeinen vaihe. Merkittävämpää on keskustelu seudullisista toimenpiteistä, hankkeiden priorisoinnista ja toimijoiden tahtotilasta eli näkemyksen luominen siitä, mihin maakunta on matkalla ja mikä on tavoiteltavaa.

On selvää, että kaupunkiseutukaavasta olisi päätettävä kuntien yhteisessä toimielimessä.

Lakipaketin uudistustyössä pöydällä ovat parhaillaan suunnittelujärjestelmää koskettavat kysymykset, joiden mukaan järjestelmään lisättäisiin uusi suunnittelutaso, kaupunkiseutukaava. Muutoksen tarve juontaa juurensa halusta nopeuttaa hitaaksi koettua suunnittelua ja pyrkimys keskittyä kasvualueiden kysymyksiin.

Valmistelussa oleva uudistus sisältää muutoksia kuntakaavoitukseen sekä maakuntakaavaan. Kuntakaavatasoja tulisi yksi asemakaavan ja yleiskaavan sijasta. Kuntien suunnittelutarkkuus eriytyisi eli naapurikunnissa maankäyttöä ohjattaisiin eri tarkkuudella. Maakuntakaavoituksen oikeusvaikutus rajattaisiin maakunnalle strategisesti tärkeisiin kysymyksiin kuten liikenneyhteyksiin, viherrakenteisiin sekä infrastruktuuriin, eli ylikunnallista päätöksentekoa vaativiin teemoihin.

Muutokset ovat osin oikeansuuntaisia, mutta maankäyttö- ja rakennuslain muutos vaatii vielä runsaasti hiomista. On selvää, että kaupunkiseutukaavasta olisi päätettävä kuntien yhteisessä toimielimessä. Muutoin yhden kunnan päätöksenteon sakkaaminen kaataisi aikaa vieneen ja pahimmillaan satojen tuhansien eurojen suunnittelun.

Uuden suunnittelutason luominen edellyttäisi merkittävää lisäresursointia kuntien kaavoitukseen, ellei järjestelmää rakenneta sujuvasti olemassa olevan maakuntakaavaprosessin ja sen tekijöiden kylkeen.

Yksi asia on lain uudistamisessa jäänyt toistaiseksi huomiotta – väestöään menettävien kuntien ja alueiden kaavoitus. Valmisteilla oleva uudistus keskittyy liiaksi kasvun ohjaamiseen, vaikka Suomi on täynnä väestöä menettäviä alueita. Julkista keskustelua tarvitaan siitä, mitä elinvoima jatkossa merkitsee ja miten sitä voidaan tukea kaavoituksen keinoin. Kuntatalouden näkökulmasta on nimittäin keskeistä, missä kunnan asukkaat sijaitsevat ja kuinka tehokkaasti heille palveluita voidaan tuottaa. Mihin uutta infrastruktuuria rakennetaan ja missä kunnan koulut, päiväkodit ja kaupalliset palvelut sijaitsevat? Miten kylätoimintaa voidaan tukea? Yhteistä keskustelua ja maankäyttö- ja rakennuslain valmistelijoiden näkemystä tarvitaan kaikkialla Suomessa – ei vain kasvavilla kaupunkiseuduilla.

Laura Leppänen

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Päijät-Hämeen maakuntajohtaja.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi