Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Heikki Hiilamo: Marraskuu on hyvä aika pohtia syitä onnellisuudellemme

Marraskuun synkkyydessä tieto siitä, että suomalaiset ovat maailman onnellisimpia, tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Maaliskuussa julkaistussa YK:n onnellisuusraportissa Suomi oli maailman onnellisin maa toista vuotta peräkkäin – ja ero muihin oli vain kasvanut. Miksi tätä on niin vaikea uskoa? Olemmeko piilo-onnellisia eli autuaan tietämättömiä siitä, miten onnekkaita olemme?

Marraskuu on hyvä aika pohtia syitä onnellisuudellemme. Tämä ei tietenkään onnistu omin voimin. Olemme tulleet sokeaksi niille tekijöille, joista onnemme muodostuu.

Minulle aasialaiset vieraani ovat tänä vuonna tarjonneet ulkopuolisia silmiä. Olen isännöinyt kiinalaisia, eteläkorealaisia ja kambodzhalaisia vieraita. He ovat vierailleet muun muassa päiväkodeissa, palvelutaloissa, yliopistoissa, Kansaneläkelaitoksessa, Eläketurvakeskuksessa ja Rahoitustarkastuksessa. Vieraani ovat hämmästelleet, miten olemme onnistuneet demokraattisin keinoin synnyttämään näin korkeatasoisia julkisia yliopistoja, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä tulonsiirtoja. Selitän tätä sillä, että Suomessa luotamme toisiimme enemmän kuin muualla – ja siksi luotamme myös julkiseen valtaan.

Olemme tulleet sokeaksi niille tekijöille, joista onnemme muodostuu.

Kaikkein ylpeimmin olen esitellyt suomalaista eläkejärjestelmää. Se sijoittui lokakuussa julkistetussa kansainvälisessä Mercer Global Pension Index -vertailussa neljänneksi. Luotettavuudessa ja läpinäkyvyydessä Suomen eläkejärjestelmä valittiin jo kuudetta kertaa maailman parhaaksi. Tämä tekee suuren vaikutuksen aasialaisiin, jotka ovat syystä huolissaan korruptiosta omissa maissaan.

Ammatillisia keskusteluita kiinnostavampaa on kuitenkin ollut havainnoida sitä, mitä aasialaiset vieraani ovat näkemässään ympäristössä eniten ihastelleet. Yhdellä sanalla sanottuna se on tila. Aasian kaupungit on rakennettu ahtaasti, kadut tulvivat ihmisiä. Monet kaupungit ovat loputtomia kivierämaita, joista saa hakemalla hakea edes yhtä puuta tai kasvia.

Meillä talojen väleissä on pihoja ja puistoja – luonto on lähellä ja se on puhdas. Siinä missä Kiinan suurkaupungeissa pientä puistoa palvotaan suurena ihmeenä, meillä sellaisen löytää melkein jokaisesta korttelista. Aasiasta tuttuja jätteiden täyttämiä joutomaita ei meiltä juuri löydy.

Suurimman elämyksen olen voinut tarjota vierailleni kävelyllä pienelle luonnonsuojelualueelle, joka sijaitsee asuinkortteleiden vieressä. Tämä ei ole samanlaista koskematonta luontoa kuin Lapissa, missä tykkylumen koristamia puita linja-auton ikkunasta ihastellut kiinalainen turisti kysyi: kuka on kaikki nämä puut koristellut? Kyseessä on pieni, mutta siisti, alue lähes luonnontilaista ja siistiä metsää ja kaislikkoa, jossa voi liikkua vapaasti.

Aasialaiset ovat kulkeneet pitkospuita perässäni kuin lumouksen vallassa. Heidän on ollut vaikea käsittää, että luontoa ja vapaata tilaa löytyy yllin kyllin aivan kaupungin keskeltä. Parhaimmillaan myös hyvinvointivaltiomme tarjoaa abstraktimmassa mielessä tilaa eli valintoja erilaisten elämäntilanteiden ja -vaiheiden aikana. Vapaus luo onnea.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi