Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Jukka Oksaharju: Yksityinen sektori ajaa kuntien järjestämien palveluiden ohi oikealta ja vasemmalta

Julkinen sote kököttää seisahtuneessa vedessä, mutta pörssimarkkina toimii. Belgialainen kiinteistösijoittaja teki ostotarjouksen päiväkoteja, kouluja ja vanhusten hoivakoteja omistavasta Hoivatilat-yhtiöstä. Läheisiltä apajilta Mehiläinen tarjoutui ostamaan Pihlajalinnan.

Ja mikäs ostellessa, kun järkeviin bisnesyhtälöihin, joissa kysyntä on vakaasti kasvava ja välillisesti ainakin osin veronmaksajien kustantama, saa tarvittaessa lainarahaakin juuri nyt ennätyksellisen edullisesti.
 

Pääomapiirit ovat älynneet, että kunnat väistämättä kaipaavat tulevaisuuden malleja perustehtäviensä järjestämiseksi. Väestörakenne ja kuntien kassassa näkyvä pohja synnyttävät yrityksille tuottavuuden kasvattamisen tilaisuuden.

Nykyajan taloudellisessa logiikassa kunnan ei kannata omistaa kattoa ja seiniä, vaan tuottaa palveluita niiden sisäpuolella. Siksi kunnat haluavat pienentää kiinteistökuormaansa, joka koostuu paljolti juurikin hoivasta, terveydestä, kouluista ja päiväkodeista. Lisäksi kotitalouksille jaetaan erilaisten yksityisten palveluiden käyttämiseen kannustavia palveluseteleitä.
 

Jotain yksityisen toimijan bisnesyhtälön kysynnästä kertoo se, että Hoivatiloilla kiinteistöjen vuokrausaste on tasan sata prosenttia.

On paradoksaalista, ettei suuri yleisö pidä yksityisten yritysten voiton tuottamisesta tällä mallilla, vaikka esimerkiksi kunta-asiakkaat itse kuitenkin päätyvät näihin ratkaisuihin kokiessaan lopputuloksen kaikesta huolimatta taloudellisesti säästeliäämmäksi. Julkisen talouden kankeasta toiminnasta pitäisi siis olla vieläkin vihaisempi kuin kapitalistien ansainnasta.
 

Julkisen sektorin kilpailukyky surettaa veronmaksajaa. Suomi on pieni markkina, joten alalle kuin alalle muodostuu kahden kauppa alta aikayksikön. Uuden ajan laillisessa ”oligopolissa” kullakin alalla on pari suurta jättiä ja pitkä jono selvästi heikompia pieniä toimijoita. Silloin syntyy houkutus ”jakaa” markkinaa, minkä vuoksi yritysten välisen kilpailun varmistaminen on veronmaksajan elinehto.

Vertailukohtia suurten toimijoiden kaksintaistelusta löytyy niinkin läheltä kuin vähittäiskaupasta ja hotellialalta. Ilmiö luo haasteensa ja mahdollisuutensa.
 

Alakierre on valmis, jos julkinen sektori ei houkuttele palveluilleen parhaita tekijöitä. Edessä siintää tilanne, jossa suuret terveysjätit ovat suurempia kuin sairaanhoitopiirit. Siksi julkinen järjestelmä joutuu kilpailun eteen uudella tavalla: kilpaillaan yksityisten yritysten kanssa samoista resursseista. Poliitikot ovat tilanteen tähän pisteeseen tunaroineet.

Palvelubisnekseen sijoittavan silmin hyvän palvelun tae on usein osaava henkilöstö eikä henkilöstön lukumäärä. Virkeiltä sijoittajavetoisilta yrityksiltä löytyvät työkalut, koulutuspolut ja kannustimet.
 

Jos julkisella puolella meritoidutaan tieteen ansioilla, se ei tarkoita, että henkilö osaa johtaa ihmisiä. Yksityisellä palvelupuolella osaamisvaatimukset ovat erilaiset, ja niillä ajetaan parhaillaan ohi oikealta ja vasemmalta.

Nuoret lääkärit mieluummin kulkevat laulaen tekemään hynää pörriäiseen kuin kuuntelemaan kettuilevia esimiesprofessoreita. Julkisen sektorin seminaarissa saattaakin pian kuulla lainauksen Kummelin jääkiekkovalmentajalta: me ollaan hävitty tää peli.
 

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi