Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Jukka Oksaharju: Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Sijoitustoiminnan poliittinen riski on koholla, kun toimiala kiinnostaa äänestäjiä. Suomen valtio toimii kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen suurena omistajana useissa listaamattomissa ja pörssilistatuissa yrityksissä. Valtionomistuksia hoitaa kirjava joukko instansseja, mutta viimeisen sanan on tottunut sanomaan maan kulloinenkin hallitus omistajaohjausministerinsä suulla.

Valtion omistajapolitiikka on kompuroinut kohti onnettomuutta. Osin tämä selittyy demokratialla, jossa äänestetään uudet vallanpitäjät säännöllisin väliajoin. Toisaalta poliitikon logiikassa valtio-omistajan äänensävy määräytyy vallitsevan muodin eikä taloudellisen logiikan mukaan.

Kun yhdellä hallituskaudella toivotaan yritystä kehitettävän johonkin suuntaan, voi seuraava hallitus heittäytyä neliraajajarrutukseen ja vaatia täyskäännöstä. Tässä sekoilussa varmimpia kärsijöitä ovat asiakkaat, henkilöstö ja yrityksen arvo.

Täyskäännöksessä myös osa jo tehdyistä kehityspanostuksista huuhdellaan pääkonttorin vessanpytystä alas.

Posti on Suomen valtion kokonaan omistama yritys. Maan edeltävä hallitus oli mitä ilmeisimmin valmistellut sitä pörssikuntoon. Yritys oli jo pitkään neuvotellut työehdoista ja työehtosopimuksista. Tulevaisuuden trendeihin nähden tuhdissa kulurakenteessa operoivan Postin kohdalla valtio-omistajan ääni muuttui äkillisesti vaalien jälkeen: palkanalennuksia ei hyväksytä.

Johtajan tietenkin pitää lunastaa vastuullisen toiminnan odotukset omalla toiminnallaan, mutta miten voidaan jatkossa houkutella osaajia tällaiseen vekkulaan?

Ikävä kyllä politiikan vastuunkantajalta saa perävalotakuun.

Toisena esimerkkinä samankaltaisesta surullisesta historiasta pörssiyritys Metso ”erehtyi” taannoin yhdeltä istumalta ilmoittamaan kohentuneesta tuloksesta, lisäosingosta ja yt-neuvotteluista. Yhtälö ei valtion omistajaohjauksessa varsinaisesti myynyt itseään ja lisäosinko peruttiin. Tosiasiassa yt-tarve kertoi tulevasta ja ehdotus lisäosingosta perustui jo saavutettuun.

Moraaliposeeraajat eivät sitä ymmärrä, mutta ongelmallista on se, etteivät valtionyritysten kehitystarpeet ole useinkaan ratkaistavissa pitkämielisellä omistajuudella.

Asiakas tuo rahaa yritykseen, muut rivit ovat yleensä kuluja. Nyt teknologia kaataa toimialojen raja-aitoja tehden kilpailusta globaalia. Asiakkaille tarjoutuu vauhdilla kasvava määrä vaihtoehtoja.

Kun kulutustottumukset samalla muuttuvat, on vanhakantainen toiminta väistämättömän muutoksen edessä, vaikka omistaja seisoisi päällään. Ikävä kyllä politiikan vastuunkantajalta saa perävalotakuun.

Listaamattoman Postin omistajaohjauksen ääntenkalastelussa hukataan ”vain” veronmaksajien rahoja. Sen sijaan pörssiyritys Metson kohdalla myös sijoittajien rahat päätyivät politiikantekoon.

Jos sijoittajat havaitsevat, ettei yrityksen päätöksenteossa edetä aina ”tuottoa investoinnille” -periaatteella, vaan toisinaan ”pelasta viimeinen savupiippu” -periaatteella, ongelma valahtaa housuun. Näin putoavat valtionomisteisten yritysten arvot, eivätkä myöskään investoinnit suoranaisesti hakeudu Suomeen. Suomen valtion nykyinen omistajaohjaus luo taloudellista lisäarvoa lähinnä Fazerin leipomolle ja Pauligin paahtimolle. Pienimmin vaurioin selviäisimme, jos valtio luopuisi kaikista yritysomistuksistaan.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Jukka Oksaharju
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi