Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Huumenuoren äiti: "Lapseni on nyt ollut ilman päihteitä 150 vuorokautta"

Lahden kaduilta löytyvät aineet, päihdemyönteiset piirit ja paikat.

Milla Bruneaun esiintulo läheisen huumekuolemasta (ESS 29.9.) osuu naulan kantaan siinä, että häpeä estää ihmisiä puhumasta läheistensä päihdeongelmista. Häpeän lisäksi on vielä jotain painavampaa, miksi me läheiset vaikenemme. Syinä ovat toivo ja odotus siitä, että lapsemme vielä nousisivat jaloilleen ja saisivat tukevan otteen yhteiskunnasta.

Olen huumenuoren äiti. Lapseni on nyt 16 vuotta ja hän on käyttänyt huumeita viimeisen viiden vuoden ajan. Juuri nyt hän on ollut päihteettömänä 150 vuorokautta.

Vaikka voisin tulla omilla kasvoillani esiin, tukea laajaa samasta tuskasta kärsivää vanhempien joukkoa sekä pyrkiä estämään vastaavia nuorten kohtaloita, on kuitenkin päällimmäisenä huomioitava toipuvan lapseni mielipide. Lapseni tulevaisuus voi riippua siitä, millaisia ulostuloja minä vanhempana nyt teen ja minkälaista manttelia tarjoan hänen kannettavakseen tässä herkässä ja voimia vaativassa vaiheessa.

Kannatan ehdottomasti julkista keskustelua huumeongelmista ja poliitikkojen mukanaoloa siinä. Bruneaun sukulaislapsen poismeno on traaginen, ja se on vääjäämättä koskettanut lähipiiriä laajasti. ESS:n lukijan ei kuitenkaan tarvitse kuin katsoa ulos omasta ikkunastaan ja todeta huumeongelman olevan totta.

Meitä, joiden elämää huumeongelma on vakavasti koskettanut Päijät-Hämeessä, on paljon. Huumeita on tällä hetkellä kaikkialla. Nuoret myyvät niitä toisilleen sosiaalisen median kautta ja käyttö on arkipäiväistynyt. Osa nuorista kykenee niin kutsuttuun viihdekäyttöön, osa addiktoituu heti. Lapseni kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Hän aloitti meidän vanhempien tietämättä kannabiksella jo ala-asteella. Käyttö lisääntyi yläasteella, jolloin se tuli meillekin näkyväksi. Siitä seurasi lapsemme kiireellinen huostaanotto ja sijoitus toiselle paikkakunnalle.

Osa nuorista kykenee niin kutsuttuun viihdekäyttöön, osa addiktoituu heti.

Lastensuojelukaan ei pystynyt pitämään nuortamme täysin irti päihteistä. Sijoitettujen nuorten verkosto on tiivis. Se, mitä et oppinut kotikulmilla, on opittavissa nyt uudessa verkostossasi. Silti olen kiitollinen Päijät-Hämeen sosiaalitoimelle, olemme perheenä saaneet parhaan mahdollisen avun, mitä saatavilla on. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, sillä kuntien ja sijaishuoltopaikkojen tarjonta vaihtelee suuresti.

Lopulta kun lapsen itsetuhoinen syöksykierre syveni ja hän oli siirtynyt suonensisäisesti käytettävään amfetamiiniin, saimme lapsen puolen vuoden Minnesota-malliseen päihdekuntoutukseen. Ilman tätä mahdollisuutta toivoa olisi jäljellä vain vähän. Tällä hetkellä nuori on sitoutunut päihdekuntoutuja, joka opettelee arjen hallintaa täysi-ikäistymistä ja itsenäistymistä varten. Mutta kuten sanotaan, jokainen addikti elää päivän kerrallaan ja jatkuva huoli seuraa perhettämme yhä.

Yhteiskunnan ja järjestöjen tukea, kuten Nimettömät narkomaanit ja Irti Huumeista ry, tarvitaan edelleen vahvasti. Näissä järjestöissä on yksityiskohtaista tietoa avun tarpeen oikein kohdentamisesta. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa rahoittaa ja tukea näitä rakenteita.

Lapseni tarina on mahdollinen kenelle tahansa lahtelaiselle, perhe- ja koulutustaustasta riippumatta. Mekin olimme tavallinen, koulutettu ja hyvätuloinen perhe. Lahden kaduilta on saatavilla aineet, päihdemyönteiset piirit sekä paikat, joissa käyttää huumeita. Tämä on valitettava ja raaka totuus.

Meidän tehtävämme, kaikkien osapuolten yhteistyönä, on ratkoa ongelmaa oman asuinalueemme nuorten näkökulmasta. Millaista tukea voimme antaa kriisin eri vaiheissa? Millaista tukea saa alaikäinen ja millaista aikuistuva nuori täytettyään 18 vuotta ja jäätyään kertaiskemällä lastensuojelutoimien ulkopuolelle? Tähän nivelvaiheeseen on panostettava ja tehtävä myös aikuisten päihteiden käyttäjien hoitoon hakeutuminen mahdollisimman helpoksi.

Asia on vakava eikä tarvitse ympärilleen ylimääräistä syyllistystä eikä säälinsekaista osallisuutta vaan todellisia aktiivisia toimia.

Päihdenuoren äiti

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi