Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Priorisointihorinasta tulisi luopua – priorisoinnin sijaan pitäisi puhua toiminnan järkeistämisestä

Juuri kun olemme saaneet kuulla, ettei yhteiskunnan pidä elättää kansalaisiaan, on siinnyt idealle jatko-osa: yhteiskunnan ei pidä myöskään hoitaa kansalaisiaan, jos nämä sattuvat sairastumaan, kenties vielä huonojen elämäntapojensa seurauksena. Pitäisi priorisoida, koska rahat, resurssit, eivät riitä. Näin sosiaali- ja terveysministeriön ylimmän näkemyksen mukaisesti (IS 13.9.).

Kaikkia hoitoja on karsittava, ja kuinka ollakaan, erityisesti kalliit syöpähoidot ovat kiinnittäneet rahan vähyyteen jähmettyneet silmämunat, vaikka syöpä on yksi pahimpia ihmisen kohtaamista sairauksista.

Ilmeisesti julkisen terveydenhuollon tehtäväksi kaavaillaan vain itsestään paranevien tautien hoitaminen, koska tulokset ovat silloin hyvät, eikä hoito vaadi erityisiä diagnostisia kykyjä. Tähän päädytään, jos ei myös uusia hoitomuotoja oteta käyttöön. Aataminaikuisilla opeilla saadaan aataminaikuisia tuloksia.

Aataminaikuisilla opeilla saadaan aataminaikuisia tuloksia.

Mikä on priorisoinnin etiikka? Se, että ihminen jätetään hoitamatta, jotta kunnan tulos saadaan ylijäämäiseksi. Sitä paitsi priorisointi on koko ajan käytössä. Miksi sitä pitäisi edelleen lietsoa? Eikö ihmisiä kuole jo riittävästi? Vähentääkö priorisointi kestävyysvajetta? Jo nyt ihmisiä kuolee jonoon ja liian myöhäiseen taudin toteamiseen.

Priorisoinnin sijasta pitäisi puhua toiminnan järkeistämisestä. Siitä, miten sairaanhoito ylipäätään pitäisi organisoida. Ei sairaanhoito voi olla pelkästään säästöjen hankkimiskeino.

Yksi ilmeinen vika nykyisessä järjestelmässä on saman työn tekeminen moneen kertaan. Se aiheutuu järjestelmän pirstaloituneisuudesta. Sairas ajelehtii tässä labyrintissa paikasta toiseen ja samat toimenpiteet tehdään yhä uudestaan ja uudestaan. Jos potilas ei ole ehtinyt kuolla prosessiin, niin jossakin vaiheessa saatetaan saada jopa oikea diagnoosi, mutta epävarmaksi jää, tapahtuuko tämä riittävän ajoissa.

Yhteiskunnan resurssien jakamisella voidaan vaikuttaa sairaanhoidon tilaan niin ikään. Syntyvät ikäluokat pienenevät, joten koulutuksen tarve vähenee. Sen sijaan ”vanhusväestö” kasvaa ja sairaudet yleensä myös. Miksi siis pidentää koulutusputkea, esimerkiksi? Lukemaan ja laskemaan ihminen oppii ihan itsestäänkin jo ennen kouluikää. Siksi joitakin koulutuksen vaiheita voisi jättää jopa resurssoimatta. Jo eskarissa kansalaisen pitäisi voida valita, haluaako oikeisiin töihin, vai akateemiselle uralle. Tämä yhtenä esimerkkinä.

Hyvällä sairaanhoidolla ihminen saadaan pysymään toimintakykyisenä vakavien sairastumisten jälkeenkin. Toimintakyky on kestävyysvajeen ratkaisemisessa ikää tärkeämpi kysymys. Siksi ”horina” vanhenevasta yhteiskunnasta ja kaiken maailman priorisoinneista pitäisi kieltää lailla.

Pertti Salminen
Lahti

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi