Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Suomi elää omilla hiilijalanjäljillään

Ilmastomuutoskeskustelu on saanut Suomen osalta kohtalokkaita piirteitä. Se uhkaa jopa kansakuntamme kriisiaikojen varautumista. Tosiasia on, että me elämme maatalouden tuloksella, emmekä millään muulla.

Tuontielintarvikkeiden varaan jääminen on maamme toimeentulon vaarantava asia. Ilmastokeskustelussa on kuitenkin käyty oman maataloustuotantomme kimppuun.

Tarvitsemme edelleen lihantuotantoa, vaikka riittävän kasvispitoinen ruokavalio on kuitenkin kansanterveyden kannalta tärkeää. Peltopinta-alamme ei riitä pitämään kansakuntaa vain kasvisravinnolla hengissä. Tarvitaan myös lihan tuotantoa, vaikka kriisiaikoina elämme pääosin perunalla, porkkanoilla ja viljatuotteilla.

Kaiken lisäksi erityisesti viljasta on silloin pulaa. Sokeri ja kahvi korvataan korvikeaineilla. Kriisiaikoina meitä odottaa jälleen elintarvikkeiden säännöstely ja katovuodet ovat silloin erittäin kohtalokkaita.

Ilmastonmuutoskeskustelu uhkaa jopa kansakuntamme kriisiaikojen varautumista.

Viljan omavaraisuuden vaje on meille uhkatekijä, kuten Suomi sai jatkosodan aikana kokea. Saksasta tuotu vilja pelasti kansakunnan laajemmalta nälänhädältä, vaikka talvikausi 1941–1942 elettiin maamme kaupungeissa ruuan saannin osalta äärirajoilla. Viljaa on Suomessa tuotettava myös karjanlannan voimalla etenkin, jos muita lannoitteita ei ole tai niistä on vakavaa pulaa.

Viljan määrässä meidän on pyrittävä mahdollisimman laajaan omavaraisuuteen. Varmuusvarastoja vähennettiin huomattavasti, kun valtio lopetti omat viljavarastonsa, jotka perustettiin viime sotiemme kokemusten jälkeen. Viljan varmuusvarastojemme suuruus on laskettu kohtalokkaan alas, vaikka sitä ei uskalleta ääneen sanoa.

Maatalouden alasajo jatkuu vauhdilla, kun elintarvikkeita markkinoivat ketjut pyrkivät kasvattamaan omaa tulostaan maataloustuottajien kateosuutta kaventaen. Maatalouden heikko kannattavuus on koko kansakunnan uhkatekijä.

Tähän ei kiinnitetä riittävästi huomiota, koska tuontielintarvikkeita ja etelän herkkuja on vapaasti saatavissa kaupoista rahalla. Kuluttajan kannalta ei kuitenkaan ole yhden tekevää, kenen leipää syömme.

Kriisiaikoina Puolasta tuskin voimme ruista ostaa. Hampurilaisiin käytetyn vehnän ja lihan saamme unohtaa. Perunantuotantomme ei riitä perunalastupusseihin, eikä perhejuhlia vietetä kakkukahvien merkeissä.

Silloin on myös energiantuotantoa säännösteltävä, ja Suomen kriisivalmiusohjelman mukaan ensimmäisenä säännöstellään kotitalouksien sähkönsaantia, joka vaikuttaa ruuan valmistukseen ja lämpötalouteen. Siksi pientaloissa pitää olla nykyisin ainakin yksi tulisija.

Pula-aikana maalaisserkuilla ja heidän tuotteilleen on kysyntää, kun kauppojen hyllyt alkavat tyhjentyä. Mustan pörssin kauppa rehottaa, mutta kaikkia se ei pysty elättämään, eikä kaikkien lompakko riitä niiden markkinoiden tuotteille.

Kannattaa kerrata, miten Suomi eli vajaataloudessa viime sotien aikana. Tätä historiatietoa ei kannata koulujen oppitunneilta hävittää.

Yritetäänpä siis yhdessä muistaa, että kaupunkeja ympäröivä maaseutu pitää kaupunkilaiset leivässä, lihassa ja juustossa, jos maataloudelle annetaan siihen mahdollisuus. Suomea ei voi kehittää vain kaupunkeja kasvattamalla.

Ilmastomuutoksen torjunta on keskitettävä ensin suurimpiin päästötuottajiin. On naurettavaa puhua suomalaisen karjan hiilijalanjäljestä. Lehmän läjien tiheys on merkki Suomen elintarvikeketjun jatkuvuudesta.

Lasse Koskinen

Lahden kaupunginvaltuutettu, maakuntavaltuutettu, (ps.)

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi