Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Joko meitä nyt on liikaa – ja mitä sitten?

Elämän pidentämisestä – joskus jopa iankaikkisesta elämästä – tulee varakkaiden etuoikeus.

Geeniteknologia avaa hämmästyttäviä tulevaisuuden näkymiä. Tutkijat ovat pääsemässä käsiksi kromosomiketjun vanhenemista sääteleviin ratoihin. Jo nyt voidaan vanhenemista nopeuttaa koe-eläimillä, kuten eräät hiirillä tehdyt kokeet osoittavat.

Kun vanhenemista edistävän prosessin salaisuuksiin sukelletaan syvemmälle, opitaan väistämättä ymmärtämään myös vanhenemista hidastavat mekanismit. Jotkut ovat jo ehtineet ahdistua ajatusta ja vaatineet tutkimustyön lopettamista.

On vedottu siihen, että ihmisen ei pitäisi ryhtyä manipuloimaan elämän omaa järjestystä. Jumalakin on vedetty hätiin ja varoiteltu, että geenimanipulaatiossa ihminen koskee sellaisiin luonnonvalintoihin, jotka eivät kuulu hänelle, vaan Jumalalle ja että tästä ylpeydestä seuraa väistämättä rangaistus. Saattaa hyvinkin olla, että rangaistus seuraa, mutta se on sitten kiistanalaista tulkintaa.

Toisaalta on turha yrittää pysäyttää tutkimusta. Ajatus on täysin mahdoton, sillä ihmisen perimmäinen tehtävä on selvittää elämän salaisuus ja ihminen tulee sen vielä joskus väistämättä tekemään. Tämä on varmaa kuin köyhän kuolema.
 

Köyhän kuolema tämän prosessin seurauksena onkin varmaa, sillä elämän pidentämisestä – joskus jopa iankaikkisesta elämästä – tulee varakkaiden etuoikeus. Eikä tuo aika ole enää niin kaukana. Kehitys on niin nopeaa, että jo 2000-luvun kuluessa ihminen on löytänyt huomattavan pitkän elämän salaisuuden. Tosin siitä pääsevät hyötymään vain ne, joilla on siitä varaa maksaa.

Muitakin tähän liittyviä eettisiä ja sosiaalisia ongelmia tulee ratkaistavaksi. Kansalaisten elämää ei voida yhtäläisesti ja tasa-arvoisesti pidentää, sillä meitä on jo nyt liikaa. Ekosysteemi ei pian kestä sitä kuormitusta, joka lähitulevaisuudessa häämöttää, kun se ei tahdo sitä kestää nykyiselläkään taakalla.

Voidaan tietysti spekuloida sillä, että myös ravinteita pystytään tuottamaan yhä synteettisemmin, mutta kuka silloin jaksaa kantaa väestön moninkertaistumisesta aiheutuvan sosiaalisen taakan. Itse asiassa tämä saattaakin olla tulevaisuudessa paljon pahempi ongelma kuin ravinnon riittävyys. Tällaisessa tilanteessa joudutaan tekemään todennäköisesti niin julmia päätöksiä, että Hitlerin toimenpiteet rodun jalostamisen nimissä näyttävät vain ennenaikaisilta sormiharjoitelmilta.

Jo nyt on perin hyväksyttävää, että eliitti ja varakkaat saavat valita pitkän ja terveen elämän. Köyhät saavat osakseen lyhyen ja vaatimattoman taivalluksen.

Tietenkin voidaan pohtia myös niitä näkymiä, joita avaruuden valloitus ja uusien kulttuurien perustaminen teknisesti rakennetuille siirtokunnille avaa muilla avaruuden kappaleilla. Mutta tuskin tämäkään skenaario tulee suosimaan niin sanottua liikaväestöä, jotka eivät ole päässeet mukaan ajan vaatimaan koulutukseen eli niin sanottujen tuottavien kansalaisten ryhmään. Heitähän on arviolta ihmiskunnan enemmistö.

Eräs aikamme kiinnostavimmista filosofeista, Zygmunt Bauman on kirjoittanut profeetallista tekstiä tästä postmodernista ajasta ja kulttuurista jo kaksikymmentä vuotta sitten (Postmodernin lumo, 1996). Tälle historian vaiheelle on tyypillistä kaiken hajaantuminen, pirstaloituminen ja yksityistyminen. Yhteiset moraalikäsitykset ja solidaarisuus väistyvät. Tämä ajan henki luo edellytykset sille, että ihmiskunta voidaan jakaa erillisiin kulttuurisiin ja sosiaalisiin kerroksiin, jotka alkavat elää toisistaan poikkeavaa elämäänsä.

Toisin sanoen tasoltaan, laadultaan, pituudeltaan ja niin edelleen erilaiset elämänmuodot yleistyvät. Jo nyt on perin hyväksyttävää, että eliitti ja varakkaat saavat valita pitkän ja terveen elämän. Köyhät saavat osakseen lyhyen ja vaatimattoman taivalluksen.
 

Ettäkö tämä skenaario olisi sula mahdottomuus? Ei millään muotoa. Tähän valmistaudutaan jo nyt eläkepoliittisin ratkaisuin. Lyhytaikaisten työsuhteiden ja pätkätöiden maailmassa 60 prosentin eläke ansiotulosta on yhä harvempien ulottuvilla.

Samanaikaisesti yksityiset eläkevakuutukset tulevat yhä laajempaan käyttöön – mutta vain niiden etuoikeudeksi, jotka pystyvät tämän vakuutusmuodon säännöllisistä tuloistaan maksamaan.

Meidän päiviemme perustava eettinen ongelma liittyykin siihen, että markkinat eivät ole ihmistä varten, vaan ihminen on markkinoita varten. Eipä tätä juurikaan pidetä ongelmana. Syntyvyys tosin on romahtanut!

Juhani Iivari

Valtiotieteen tohtori,

sosiaalipolitiikan dosentti

Lahti

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi