Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Mahdollistaako tuettu asuminen tasa-arvon?

Suomessa kehitysvammaisia on noin 40 000 henkilöä. Useissa yhteyksissä on todettu, ettei kehitysvammaisten ihmisten osallisuus yhteiskunnassa ole samalla tasolla kuin muiden kansalaisten.

Kehitysvammaisten kohdalla sosiaalinen osallisuus nähdään arvotavoitteena eli tavoitteena on edistää oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Kehitysvammaisten perusoikeuksien toteutumiseksi kehitetään asumis- ja palvelujärjestelmää purkamalla laitosasumista ja lisäämällä tuetun asumisen muotoja. eli itsenäistä asumista eri puolilla kaupunkia ja erilaisissa asumismuodoissa. Tuen itsenäiselle asumiselle tarjoavat vammaispalvelut.

Tuetun asumisen kehitystyötä tehdään Naapurit – yhteisöllisyyden ja osallisuuden mahdollistajat -hankkeessa. Tavoitteena on yhteisöllinen ja osallistava Naapuriyhteisö-toiminta, joka sisältää sosiaalisesta isännöinnistä johdetun lähinaapuritoiminnan, vertaistuen sekä ilta- ja viikonlopputoiminnan kehittämisen.

Mallia kehittävät Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (Phhyky) vammaispalvelut sekä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) vammaispalveluiden tulosyksikkö ja hallinnoivat Lahden ammattikorkeakoulu (Lamk) ja Saimaan ammattikorkeakoulu (Saimia).

Mallin kehittämistyötä on tänä keväänä toteutettu työpajoissa, joissa on tarkasteltu tuetun asumisen keskeisiä edellytyksiä ja haasteita sekä sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmaa. Lahdessa pajoissa mukana oli Phhykyn alueen tuetusti asuvia kehitysvammaisia aikuisia, asukkaiden läheisiä ja tuetun asumisen työntekijöitä.

Tasa-arvoa tarkastellaan Suomessa yleisesti sukupuolten välisenä tasa-arvona, mutta sitä tulisi tarkastella myös kehitysvammaisia ja ei-vammaisia koskevana asiana.

Kuka tai ketkä yleisesti määrittävät kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassa? Marjo-Riitta Reinikaisen väitöskirjassa Vammaisuuden sukupuolittuneet ja sortavat diskurssit todettiin vammaisten aseman yhteiskunnassa olevan pitkälti riippuvainen siitä, millaisia käsityksiä ei-vammaisella enemmistöllä on vammaisuudesta ja siitä, mikä on vammaiselle henkilölle sopivaa, suotavaa ja mahdollista.

Väitöskirjan valmistumisesta on jo vuosia, mutta edelleen samankaltaisen ajattelun tunnistaa. Siksi Naapurit-hankkeen pajoissa olikin tärkeää saada kehitysvammaisten asukkaiden ääni kuuluviin.

Pajat osoittivat kehitysvammaisten, kuten muidenkin ihmisten, määrittävän itsensä ensisijaisesti muuten kuin kehitysvammaisuuden kautta, esimerkiksi sukupuolen, työn, opiskelun, harrastuksen tai parisuhteen kautta.

Koska Naapurit-hankkeen pajassa tarkastelua tehtiin mies- ja naisnäkökulmasta suhteessa itsenäiseen asumiseen, nostan pohdittavaksi, onko naisena oleminen erilaista kehitysvammaiselle naiselle kuin ei-kehitysvammaiselle naiselle. Samaa voi kysyä kehitysvammaisen miehen näkökulmasta.

Kehitysvammaiset ihmisetkin määrittävät itsensä ensisijaisesti esimerkiksi sukupuolen, työn, harrastuksen tai parisuhteen kautta.

Miten nämä asiat otetaan huomioon tuetussa asumisessa, jossa keskeistä on itsemääräämisoikeus ja perusoikeudet? Samanaikaisesti tulee suojella haavoittuvassa asemassa olevaa. Oikea suunta on valittu tuetun asumispalvelun kehittämistavoitteissa: tasa-arvo ja osallisuus suhteessa ei-vammaisiin henkilöihin ja yhteiskuntaan.

Uudessa vammaispalvelulaissa ovat keskiössä vammaisen henkilön yksilöllisesti riittävät ja sopivat palvelut sekä vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden vahvistaminen.

Miten me ei-vammaiset annamme vammaisille henkilöille mahdollisuuden toteuttaa itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta? Mitä se edellyttää vammaispalvelun työntekijöitä? Miten yhteiskunnan rakenteet mahdollistavat osallisuuden ja tasa-arvon?

Kehitysvammaisten asuminen ja eläminen tuetusti niin sanotusti normaaleissa asumisympäristöissä tuo heidät fyysisesti näkyviin. Erilaisuuden tulee saada näkyä arjessa.

Miten sujuvat arjen tärkeät asiat, kohtaaminen, kohtelu, vuorovaikutus ja osallisuus? Tuleeko kehitysvammainen nähdyksi ihmisenä, jolla on samanlaiset tarpeet ja halut kun ei-vammaisilla?

Naapurit-yhteisötoiminnassa halutaan helpottaa vapaa-ajan toimintaa. Alussa asioita tehdään yhdessä, jotta on rohkeutta myöhemmin lähteä yksin tai kaksin vaikkapa kirjastoon, museoon tai lähibaarin karaokeen. Mitä se edellyttää meiltä ei-vammaisilta?

Tuetussa asumisessa on hyvä tilanne seinien ja katon osalta. Ovatko asiat toisin, kun Naapurit-hanke päättyy ensi vuonna?

Taina Heininen-Reimi
lehtori, Lamk (sosiaali- ja terveysala)
asiantuntija, Naapurit-hanke
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi